Palasista kokonaiseksi

Lukemani kirja on Elizabeth Gilbertin vuonna 2006 ilmestynyt, hänen omaan elämäänsä pohjautuva, romaani. Kirjan nimi EatPrayLove kuvaa mielestäni kirjaa todella hyvin, sillä Elizabeth matkustaa vuoden ajan käyden kolmessa eri maassa. Italiassa hän keskittyy syömiseen ja elämästä nauttimisen oppimiseen, Intiassa rukoilemiseen sekä viimeiseksi Indonesiassa tasapainon tavoittelemiseen.

Kirjan rakenne on nerokas, sillä se on jaettu kolmeen osaan maiden mukaan. Jokaisessa osassa on 36 lukua eli niitä on yhteensä 108. Tämä rakenne pohjautuu intialaiseen rukousnauhaan, jossa on vielä 109. helmi, joka on kirjassa johdanto. Tämä jako tuo mielestäni kirjalle jo heti alussa oman persoonallisuuden. Itse käsittelen esitelmässäni jokaisen maan kerrallaan, koska kun kirjassa siirrytään uuteen maahan, aloitetaan jokin asia alusta.

Italia: Tarina lähtee liikkeelle Roomasta, jossa Liz asuu Espanjalaisten portaiden ja Piazza de Popolon välissä. Siellä hän on viettänyt iltaa tandemkieliparinsa Giovannin kanssa. Palatessaan asuntoonsa hän sulkee sen oven ja on siellä aivan yksin. Tajuttuaan sen, hän alkaa kertomaan syytä sille, miksi hän on Roomassa, rakkauden kaupungissa, yksin.




Liz oli kylpyhuoneen lattialla hänen ja aviomehensä uudessa talossa New Yorkissa. Hän oli myöntänyt viimein itselleen, ettei halua olla naimisissa enää eikä halua saada lasta. Niinpä hän ottaa miehestään avioeron, joka kuitenkin paisuu paisumistaan rumaksi riidaksi. Avioeronsa aikaan Liz pakenee näyttelijä ja kirjailija Davidin syliin. He rakastuvat, mutta rakkauden kesä päättyy aikanaan. Liz sairastuu masennukseen ja kaikki tuntuu olevan liikaa hänelle. David ja Liz eroavat ja hän esittää itselleen kysymyksen "Mitä sinä haluaisit tehdä, Liz?" Lopulta hänelle jää käteen kuva siitä, mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa matkustaa Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan.


Avioero saadaan lopulta päätökseen. Niin Liz myy, luopuu, irtisanoutuu ja lähtee Italiaan.

Roomassa Liz oppii nauttimaan elämästään. Hän opiskelee italiaa, kävelee ympäri Roomaa, syö hyvin, ystävystyy uusiin ihmisiin viettäen heidän kanssaan aikaa, matkustaa Italiassa kysyen "Missä voisin syödä illallistani?" ja yksinkertaisesti löytää elämästä kauneutta.


Italian osuus oli suosikkini, sillä olen itse ollut Roomassa ja innostuin aina kun Liz kulki jossain, missä olin itsekin kulkenut.

Intia: Liz saapuu Mumbaihin yöllä ja matkustaa taksilla kaukaiseen kylään, jossa sijaitsee hänen gurunsa ashram. Liz muuttaa sinne ja saa huoneen, jonka hän jakaa huonetoverinsa kanssa ja tekee työtä pesten lattioita. Hän tapaa Teksasilaisen Richardin, jonka elämä ei ole mennyt täydellisesti. Richard on toiminut useissa eri ammateissa ja ollut alkoholin ja huumeiden vieteltävissä. Richard on mielestäni kirjan yksi hauskimmista ja viisaimmista henkilöistä tässä kirjassa sekä pieni kevennys etenkin todella syvällisen ja hengellisen Intian kappaleen aikana. Richardilla on mielestäni tärkeä osa Lizin matkassa.


Lizin kuuluu ashramin päivärytmin mukaan meditoida aamuisin, mutta se osoittautuu erittäin hankalaksi, sillä hänen mielensä ei ole tyyni kaiken tunteiden hullunmyllyn takia. Hänelle tuottaa myös vaikeuksia laulaa 182 säkeinen Guru-gita laulu, joka saa hänet hikoamaan Intian aamupakkasissa ja nostamaan suuren vihan gurunsa opettajaa Swamijia kohtaan. Hän kuitenkin huomaa eräänä aamuna nukuttuaan pommiin, jääneensä huoneeseensa lukkojen taakse ja hypättyään viisi metriä alas huoneensa ikkunasta, jotta ehtisi Guru-gitaan. Hän tajuaa haluavansa laulaa Guru-gitaa, esittäessään pyyteettömän ja puhtaan rakkauden laulun siskonpojalleen.


Liz päätti jäädä ashramiin samana päivänä, kun hänen huonetoverinsa kertoi näkemästään kummallisesta unestaan. Alun perin hänen suunnitelmanaan oli lähteä kiertämään muutamaksi kuukaudeksi Intiaa.Tämä päätös auttoi Liziä päästämään vanhasta irti ja keskittymään tähän hetkeen.




Vaikka Intian osuus oli kirjan puuduttavin kaiken hengellisyyden ja viisauden kanssa, se vei kirjan päähenkilöä paljon eteenpäin elämässä.

Indonesia: Liz saapuu Indonesiaan tyhjän päälle, hän ei tiedä missä tulee asumaan, hänellä ei ole ystäviä, eikä hän tiedä mitä tulee tekemään Balilla. Hän tietää vain yhden ihmisen siellä, poppamies Ketut Liyerin, jonka hän oli tavannut pari vuotta sitten käydessään Balilla.


Liz asettuu asumaan pieneen suloiseen hotelliin, jonka henkilökuntaan kuuluva italiaa rakastava Mario vie Lizin Ketutin luo. Vanha höperö poppamies ei muista aluksi Liziä, mutta lopulta Ketut muistaa newyorkilaisen kirjailijan. Liz käykin melkein joka päivä Ketutin luona opettamassa tälle englantia ja Ketut opettaa meditaatiota Lizille. Kun hän saa tukijalustan elämälleen Balilla, Liz aloittaa vuokraten pienen mökin, jonka terassi on tehty marmorista, pienessä lammessa uiskentelee kultakaloja ja lumoavassa puutarhassa kasvaa trooppisia kasveja. Aamuisin tässä pienessä paratiisissa soi trooppisten lintujen laulu sekä iltaisin sirkkaorkesteri sammakkobassoineen.


Eräänä päivänä häneen osuu pieni linja-auto ja hänen ruhjepolvensa tulehtuu. Ketut ei osaa parantaa tätä ja Liz päättää mennä toiseen parantolaan, jota pitää Wayan Nuriyasih. Hän on  kolmen lapsen köyhä yksinhuoltajaäiti, joka pitää pientä parantolaa. Näin alkaa Lizin ja Wayanin ystävyys. Ystävyyttä kuitenkin koetellaan, kun Liz kerää amerikkalaisilta ystäviltään suuren summan rahaa uuteen parempaan taloon Wayanille, mutta hän pitkittelee ostopäätöstään ja alkaa muodostua kysymys onko Wayanin aikomus ostaa talo?




Liz päätti välttää rakkaussuhteita vuotensa aikana, mutta kun kuvioihin astuu Balilla asuva brasiliainen mies, Felipe, ei sitä voi enää estää. Heille syntyy intohimoinen suhde ja he rakastuvat. Liz alkaa myös nähdä itseään ulkoapäin kauniiksi ja nuoreksi. Mutta millaisen elämän Bali voi tarjota hänelle, kun Liz ei totu Balilaiseen elämän tyyliin?




EatPrayLove on mielestäni yksi parhaimpia lukukokemuksiani. Tästä kirjasta voidaan nimittäin sanoa, että 349 sivuun mahtuu paljon, ilman että lukija väsyy. Pidin erityisen paljon siitä, että kirjassa oli tietoa maiden kulttuureista. Elizabeth Gilbert osaa kirjoittaa mielestäni hauskasti, ymmärrettävästi ja kauniisti. Vaikka kirjassa puhuttiin ikävistä asioista, ei lukijalle tullut negatiivista olotilaa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä pitävät syvällisistä ja matkustelusta kertovista kirjoista.