Minun Roomani

Heräsin elokuisena aamuyönä kolmelta. Olin odottanut tätä matkaa tähän kaupunkiin jo viisi vuotta. Tulisin viettämään neljä seuraavaa päivääni Roomassa.




Lentokoneemme saapui Rooman Fiumicinon lentokentälle kymmenen aikaan aamupäivällä. Matkalaukkujen odottelun jälkeen ostimme junaliput ja suuntasimme junalla Terminin rautatieasemalle. Junassa näin värikkäitä ja hieman rapistuneita italialaisia kerrostaloja, jotka olivat aika lähellä rautatietä.




Junan saavuttua asemalle lähdimme kävelemään meidän ihanaan pieneen hotelliimme, joka on 1700-luvulta peräisin oleva palatsi Capranica del Grillo. Menimme bussiaseman läpi ja puiston ohi, kun saavuimme suuren ympyrän muotoisen Piazza della Repubblica aukion kohdalle. Sen keskellä oli suihkulähde, jonka ympäröi liikenneympyrä. Sivuilla oli hulppeat hotellit, joiden eteen oli laitettu punainen matto ja pikkolot saapuivat hakemaan matkatavaroita autoista. Jatkoimme hotellillemme päin Via Nazionale katua pitkin, jonka varrella oli suuri koristeellinen rakennus Palazzo della Esposizioni, joka toimii taidemuseona. Kadun varrella oli myös lukuisia vaate- ja kenkäkauppoja. Saavuttuamme hotelliin jätimme matkalaukkumme aulaan odottamaan huoneiden vapautumista. Mahamme kurni jo sen verran, että päätimme lähteä syömään. Päädyimme syömään matkan varrella näkemäämme Burger Kingiin. Kyllä, ensimmäinen ateriani Italiassa olivat ranskalaiset, coca-cola sekä hampurilainen.




Kun avainkortti oli kädessämme menimme asettumaan huoneeseemme. Käytävä oli mutkainen ja kapea 1700-luvun tyyliin. Huoneemme oli pikkuruinen, mutta erittäin suloinen, punasine tapettiseinineen ja suurten punaisten verhojen, joissa oli pitonaruina paksut kultaiset tupsut. Avasin huoneemme ikkunan, joka oli sisäpihalle päin. Huomasin kirkon kauniin tornin joka näkyi vastapäisen talon katon yli.  Samaisen talon katolla oli myös kaunis puutarha, jossa kukki aniliininpunaisia kukkia. Illemmalla päätimme lähteä katsomaan mitä hotellimme lähettyviltä löytyy. Vieressämme oli Vittorio Emanuele II monumentti ja Piazza Navona. Löysimme myös Fontana di Trevin joka harmiksemme oli korjaustöiden alla.



Seuraavien päivien aikana tuli käytyä Colosseumilla, joka oli yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä sen jälkeen mitä olen lukenut sen historiasta. Via del Corson ostoskadulla, joka mielestäni voitaisiin luokitella tietynlaiseksi nähtävyydeksi, sillä kadulla olevat rakennukset missä tunnettujen liikkeiden myymälöitä oli, olivat ne todella kauniita ja ihania kivijalkakauppoja. Sivukadulla Espanjalaisille portaille päin olivat kalliit luksusmerkit, sekä yksi aivan ihana conditoria, jonka näyteikkunaan jäin tuijottelemaan sen kakun niin elegantteja ja yksityiskohtaisia koristeluja. Espanjalaiset portaat kävelimme ylöspäin ja maisemat kantoivat pitkälle talojen yli. Päätimme jatkaa kävelyä ylärinteeseen, jossa oli jonkinlainen puisto, joka kartasta katsottuna oli Villa Borghese. Puisto oli todella kaunis ja istuimme siellä paahtavalta auringolta suojassa.




Via del Corson päässä oli suuri aukio Piazza del Popolo. Popolon kohdalta pääsee Tiber-joen yli ja sielläkin oli lukuisia kauppoja, joista tuli ostettua saippuaa, pastaa ja niin edelleen. Lopulta saavuimme Vatikaaniin, mutta emme meinanneet päästä sisälle sillä Vatikaani oli täynnä saksalaisia nuoria, jotka tukkivat koko Vatikaaniin pääsyn. Löysimme kuitenkin sisäänkäynnin ja niin näimme valkoiset korkeat pylväät, suuren aukion ja Basilica S.Pietron, jonka suuruus ja koristeellisuus oli mahtava.




Matkan aikana emme päässeet kunnolla maistelemaan Italialaisia ruokia, vaan söimme pizzaa ja pastaa. Hotellimme viereisestä pizzapaloja myyvästä pizzeriasta tuli lähikuppilamme, josta haimme joka päivä juusto-kinkku-parsakaalipizza palat ja menimme syömään sitä portaille josta näimme Piazza Venezialle. En yhtään ihmettele miksi sanotaan Italiassa olevan parasta jäätelöä. Gelaterioita tuli vastaan joka kadun kulmassa ja sillä ei oikeastaan ollut paljoa väliä mihin niistä astui sisälle, mutta aina sai todella hyvää jäätelöä. Itse ihastuin mansikkasorbetin tyyliseen jäätelöön ja tumma suklaa gelatoon.




Rakastuin tähän kauniiseen kaupunkiin, jota on hyvin vaikea kuvailla sanoin, sillä koko ajan ympäröi kauneus. Jokainen rakennus ansaitsisi ylistykset, sillä en ollut ikinä nähnyt mitään noin upeaa. Kaupunki oli samaan aikaan rento, mutta toisaalta se oli niin elegantti ja tyylikäs Parasta mielestäni kaupungissa oli kuljeskella mukulakivillä iltaisin syöden gelatoa.

Koti kääpiöille

Hobitti-trilogiaan kuuluu kolme elokuvaa :Odottamaton matka , Smaugin autioittama maa ja viiden armeijan taistelu. Hobitti on J. R. R. Tolkienin kirjaan Hobitti eli sinne ja takaisin perustuva kolmiosainen elokuvasarja.

Ensimmäinen elokuva kertoo siitä kuinka ryhmä kääpiöitä haluaa vallata kotinsa takaisin jonka lohikäärme Smaug oli suurien rikkauksien takia valloittanut.Velho Gandalf Harmaa kutsuu kääpiöt 50-vuotiaan Bilbon kotiin Bilbon tietämättä.Bilbo liittyy vastahakoisasti retkikuntaan ”voroksi” auttamaan heitä varastamaan aarteen takaisin Smaugilta. Hukilla ratsatavat örkit jahtaavat seuruetta, jonka Gandalf johtaa Rivendelliin, jossa Elrond auttaa kääpiöitä löytämään kartasta vihjeen sisäänkäynnistä, joka on näkyvissä vain Durinin päivänä. Gandalf kertoo Valkoiselle Neuvostolle Noidasta ja näyttää Radagastin löytämän Angmarin Noitakuninkaalle kuuluneen Morgulin veitsen, mutta Elrond ja Saruman Valkoinen eivät pidä Noitaa suurena uhkana.Gandalf lähettää Bilbon ja kääpiöjoukon Sumuvuorille, missä yöllä hiidet vangitsevat heidät ja vievät kuninkaansa, Ison hiiden, eteen. Bilbo pääsee pakoon ja kohtaa Klonkun, joka tiputtaa taskustaan kultaisen sormuksen. Bilbo ottaa sormuksen ja laittaa sen taskuunsa. Klonkku huomaa hänet ja vaatii heidän pelaavan arvoituspeliä. Laittaessaan sormuksen sormeensa, Bilbosta tulee näkymätön ja hän seuraa Klonkkua pois luolasta. Gandalf surmaa Ison hiiden ja he pakenevat vuorelta. Örkkipäällikkö Azog Turmelija ,joka oli menettänyt kätensä taistelussa Thorinia vastaan, hyökkää joukkoineen heidän kimppuunsa, ja kääpiöt joutuvat kiipeämään puihin. Thorin haastaa Azogin, mutta häviää taistelun ja melkein kuolee, mutta Bilbo estää örkkejä tappamasta häntä. Gandalfin kutsumat kotkat pelastavat joukon ja vievät heidät Otavankalteeseen. Gandalf herättää Thorinin ja he katsovat kukkulalta näkyvää Ereboria, missä linnun koputus herättää nukkuvan Smaugin.

Toinen elokuva alkaa takaumalla, jossa kääpiö Thorin Tammikilpi ja Gandalf tapaavat Briissä Pomppivan Ponin majatalossa vuotta ennen elokuvien tapahtumia. Gandalf suostuttelee Thorinin etsimään retkikuntaansa neljännentoista jäsenen, jonka tehtävä on varastaa Arkkikivi lohikäärme Smaugin valtaamasta Ereborista. Sen jälkeen elokuva jatkuu siitä, mihin ensimmäinen elokuva päättyi. Bilbo huomaa, että heitä jahtaa suuri karhu. Karhu paljastuu nahanvaihtajaksi nimeltä Beorn , joka Gandalfin vakuuttelemana suostuu antamaan retkikunnalle yösijan. Aamulla Gandalf jättää retkikunnan, mutta saattaa sitä ennen Bilbon ja kääpiöt Synkmetsän laidalle ja neuvoo heitä olemaan poikkeamatta polulta. Matkalla kääpiöt poikkeavatpolulta ja joutuvat jätti hämähäkkien kynsiin, mutta Bilbo onnistuu pelastamaan heidät sormuksensa sekä miekkansa avulla. Sitten paikalle tulee Legolasin ja Taurielin johtama metsähaltiajoukko, jotka vievät heidät haltiavaltakuntaan ja vangitsevat heidät. Thranduil joka on metsähaltijoiden kuningas tarjoaa Thorinille vapautta, jotta saisi jalokiviä Ereborista, mutta Thorin on vielä katkera haltijoille, jotka eivät auttaneet kun Erebor valloitettiin ja hän kieltäytyy. Bilbo kuitenkin vapauttaa heidät ja he pakenevat tynnyreissä jokeen. Tauriel lähtee kääpiöiden avuksi tietäen, että Legolas seuraisi häntä. Samaan aikaan Gandalf ja Radagast Ruskea saavat selville, että nazgulien haudat on murrettu auki. Retkikunta tapaa rannassa miehen nimeltä Bard, joka maksua vastaan kuljettaa heidät järven yli järvikaupunkiin.Ereborin juurella retkikunta löytää kartassa mainitun salaisen sisäänkäynnin ja Bilbo lähetetään etsimään Arkkikiveä, mutta herättää vahingossa Smaugin . Bilob jakääpiöt yrittävät epätoivoisesti surmata Smaugin upottamalla hänet kultaan, mutta Smaug pääsee pois ja lähtee tuhoamaan Järvikaupunkia.

Kolmas elokuva alkaa sillä kuinka Smaug yrittää tuhota Järvikaupungin, mutta Bard ampuu Smaugia mustalla nuolella, johon Smaug kuolee, mutta järvikaupunki tuhoutui ja he olivat kodittomia joten lähtivät hakemaan turvaa kääpiöiden luota.Thranduil saapuu armeijoineen Laaksoon ja lähtee Bard mukanaan neuvottelemaan Thorinin kanssa, jotta heidän kansansa saisivat aarteista oman osansa. Thorin kuitenkin kieltäytyy antamasta kolikkoakaan.Ensin ihmiset ja haltiat aikoivat hyökätä kääpiöitä vastaan, mutta kun örkkiarmeijat ilmestyvät he liittoutuvat örkkejä vastaan. Korppikalliolla Fíli joutuu ansaan ja hänet tapetaan. Tauriel yrittää päästä Kílin luokse, mutta joutuu Bolgin väijyttämäksi. Lopulta Kíli uhraa itsensä suojellakseen Taurielia. Bilbo saapuu kalliolle varoittamaan Thorinia ja joutuu taisteluun, mutta örkit lyövät hänet tajuttomaksi. Taistelu alkaa näyttää epätoivoiselta, kunnes kotkat saapuvat taisteluun mukanaan Radagast sekä Beorn . Thorin onnistuu lopulta tappamaan Azogin, mutta haavoittuu itse kuolettavasti. Hän ehtii kuitenkin ennen kuolemaansa tehdä sovinnon tajuihinsa heränneen Bilbon kanssa. Bilbo hyvästelee Thorinin retkikunnan eloonjääneet ja lähtee Gandalfin kanssa takaisin Kontuun. Konnun rajalla he hyvästelevät toisena ja Gandalf tunnusta tienneensä Bilbon sormuksesta ja varoittaa sen käytöstä, vaikkei tiedä sen todellisista voimista. Bilbon tarina päättyy, kun hän huomaa muiden hobittien myyvän hänen tavaroitaan, koska luulivat häntä kuolleeksi. Hän todistaa itsensä eläväksi kääpiöiden sopimuksessa olevalla allekirjoituksella. 60 vuotta myöhemmin Bilbon 111. vuotissyntymäpäivänä hänen oveensa koputetaan. Bilbo sanoo ärsyyntyneesti, ettei hänellä ole aikaa sukulaisille. Mutta vieras sanoo olevansa "vanha ystävä" ja paljastuu itse Gandalfiksi

Pidin elokuvista todella paljon. Erikois tehosteet olivat todella hienosti tehtyjä ja kun miettii kuinka esim. Smaug ja Azog on tehty tietokoneella, mutta he näyttävät todella aidoilta. Kääpiöiden maskeeraukset myös olivat todella hienosti tehtyjä, koska ei meinannut tunnistaa näyttelijöitä kääpiöiksi.Elokuvaon kuvattu Uudessa-seelannisa ja haluaisin itsekkin käydä siellä, koska elokuvan maisemat olivat aivan huikeita.Martin Freeman on yksi lempi näyttelijöistäni ja sopi mielestäni erinoimaisesti Bilbon rooliin. Pidin myös Taurielistä hahmona, vaikka häntä ei olekkaan kirjassa, mutta hän sopi elokuvaan erinomaisesti. Elokuva oli mielestäni fantasia elokuva, koska siinä on eri lajeja kuten haltioita ja kääpiöitä.

Hercule Poirot`n murhamysteerit

Olen katsonut rikos tv-sarjoja siitä lähtien, kun minun on annettu katsoa niitä televisiosta. Siitä lähtien ne ovat olleet yksi suosikki genre minulle. Hercule Poirot on suosikkini, sillä sen rikokset ovat toteutettu mitä nerokkaimmalla tavalla, siinä yksityiskohdilla on merkitystä rikoksen ratkaisemiseksi. Esimerkiksi silloin, kun murhaaja oli esittänyt uhria ja hän oli opetellut peilin kautta meikkaamaan uhrinsa tavoin, mutta huomaamattaan hän oli piirtänyt kauneuspilkun väärälle puolelle kasvoja. Salapoliisitarinat ovat erilaisia, mutta niistä löytää yhtäläisyyksiä kuten esimerkiksi myrkkyjen käyttö murhavälineenä, ja kun kaikki jakson henkilöt kokoontuvat lopussa Poirot`n paljastaessa murhaajan.


Hercule Poirot on maailmankuulu salapoliisi. Hän on pieni, pyöreä belgialaismies, jolla on viikset kammattuina ja vahattuina. Hän kävelee pienillä askeleilla, joka voi muistuttaa hieman pingviiniä. Hän on tarkka ja aina tyylikäs. Poirot on toiminut ennen eläköitymistään Belgian poliisissa ja nauttii saadessaan aina uuden rikoksen ratkottavaksi.  Rikoksen ratkaisemiseksi, hän käyttää pieniä harmaita aivosolujaan.

Poirot`na on näytellyt David Suchet vuodesta 1989 aina sarjan viimeiseen jaksoon, joka esitettiin vuonna 2013. David Suchetin suoritus Poirot`na on ainutlaatuinen. En osaisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin.




Poirot`lla on ystävä ja apuri kapteeni Hastings, joka on hieman hölmön puoleinen. Poirot`n ystäviin lukeutuu myös kirjailija Ariadne Oliver, joka välillä auttaa ratkomaan murhia. Jaksoissa tavataan myös neiti Lemon, Poirot`n sihteeri.


Jaksot lähtevät liikkeelle, kun joku murhataan ja Poirot on paikan päällä tai häneltä tullaan pyytämään apua. Murhaaja saadaan kiinni eri tavoin, joskus murhaaja on tehnyt virheen, joskus asiat eivät ole siltä miltä ne näyttävät, mutta murhat on tehty aina loogisella tavalla. Poirot ei yleensä riko lakia etsiessään rikoksen tekijää, mutta hänet on nähty murtomiehenä. Myös viimeisessä jaksossa, kun hän ei saa todistettua murhaajaa Poirot turvautuu viimeiseen oljenkorteen saada annettua murhaajalle oikeutensa.


Tv-sarja pohjautuu Agatha Christien kirjoittamiin Hercule Poirot kirjoihin. Sarja sijoittuu 1920-1930 lukujen Englantiin.

Tulivuori kulttuuria

Kävimme helmikuussa Teneriffalla ja siellä ollessamme kävimme opstetulla kierroksella tulivuorella nimeltä Teide. Teide on 3718m korkea ja se on Espanjan korkein huippu ja maailma kolmanneksi korkein tulivuori. Teide oli todella hieno paikka ja siellä oli monta yllättävä asiaa. Olimme kaikki yllättyneitä kun menimme bussilla ylöspäin niin kasvillisuus alkoi olla havumetsää mitä ei muuten ole teneriffalla koska siellä on niin kuumaa ja kuivaa.Matkalla näkyi myös todella kauniita vaaleanpuna kukkaisia puita, jotka olivat manteli puita, joissa sattui juuri silloin onneksemme olemaan kukkia. Aivan ylhällä ei ollut enään mitään kasvillisuutta, mutta näkymä oli todella kaunis ja siellä oli lämmintä, koska Teide nousee pilvien yläpuolelle joten siellä paistaa aina aurinko. Teide näkyi jo lentokoneesta kun lähenimme Teneriffaa. Opas kertoi legendasta, jonka mukaan aurinkon jumala kaapattiin ja suljettiin Teiden sisälle joten maailmassa oli pimee ja mieleeni tuli Kalevalasta tarina, jossa Pohjolan emäntä nappaa auringon ja sulkee sen vuoren sisälle. Teidellä käydessämme pysähdyimme myös katsomaan kivimuodostelmaa, jota kutsuttiin Jumalan peukaloksi ja siihen liittyi tarina, että jos siihen koskee Teide purkautuu. Espanjalaiset uskovat tähän vieläkin ja kivimuodostelmaa vahditaan, ettei kukaan koskisi siihen. Teidellä käyminen oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja jos on menossa Teneriffalle suosittelen siellä käymistä.

Tässä näkyy Jumalan peukalo

Palasista kokonaiseksi

Lukemani kirja on Elizabeth Gilbertin vuonna 2006 ilmestynyt, hänen omaan elämäänsä pohjautuva, romaani. Kirjan nimi EatPrayLove kuvaa mielestäni kirjaa todella hyvin, sillä Elizabeth matkustaa vuoden ajan käyden kolmessa eri maassa. Italiassa hän keskittyy syömiseen ja elämästä nauttimisen oppimiseen, Intiassa rukoilemiseen sekä viimeiseksi Indonesiassa tasapainon tavoittelemiseen.

Kirjan rakenne on nerokas, sillä se on jaettu kolmeen osaan maiden mukaan. Jokaisessa osassa on 36 lukua eli niitä on yhteensä 108. Tämä rakenne pohjautuu intialaiseen rukousnauhaan, jossa on vielä 109. helmi, joka on kirjassa johdanto. Tämä jako tuo mielestäni kirjalle jo heti alussa oman persoonallisuuden. Itse käsittelen esitelmässäni jokaisen maan kerrallaan, koska kun kirjassa siirrytään uuteen maahan, aloitetaan jokin asia alusta.

Italia: Tarina lähtee liikkeelle Roomasta, jossa Liz asuu Espanjalaisten portaiden ja Piazza de Popolon välissä. Siellä hän on viettänyt iltaa tandemkieliparinsa Giovannin kanssa. Palatessaan asuntoonsa hän sulkee sen oven ja on siellä aivan yksin. Tajuttuaan sen, hän alkaa kertomaan syytä sille, miksi hän on Roomassa, rakkauden kaupungissa, yksin.




Liz oli kylpyhuoneen lattialla hänen ja aviomehensä uudessa talossa New Yorkissa. Hän oli myöntänyt viimein itselleen, ettei halua olla naimisissa enää eikä halua saada lasta. Niinpä hän ottaa miehestään avioeron, joka kuitenkin paisuu paisumistaan rumaksi riidaksi. Avioeronsa aikaan Liz pakenee näyttelijä ja kirjailija Davidin syliin. He rakastuvat, mutta rakkauden kesä päättyy aikanaan. Liz sairastuu masennukseen ja kaikki tuntuu olevan liikaa hänelle. David ja Liz eroavat ja hän esittää itselleen kysymyksen "Mitä sinä haluaisit tehdä, Liz?" Lopulta hänelle jää käteen kuva siitä, mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa matkustaa Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan.


Avioero saadaan lopulta päätökseen. Niin Liz myy, luopuu, irtisanoutuu ja lähtee Italiaan.

Roomassa Liz oppii nauttimaan elämästään. Hän opiskelee italiaa, kävelee ympäri Roomaa, syö hyvin, ystävystyy uusiin ihmisiin viettäen heidän kanssaan aikaa, matkustaa Italiassa kysyen "Missä voisin syödä illallistani?" ja yksinkertaisesti löytää elämästä kauneutta.


Italian osuus oli suosikkini, sillä olen itse ollut Roomassa ja innostuin aina kun Liz kulki jossain, missä olin itsekin kulkenut.

Intia: Liz saapuu Mumbaihin yöllä ja matkustaa taksilla kaukaiseen kylään, jossa sijaitsee hänen gurunsa ashram. Liz muuttaa sinne ja saa huoneen, jonka hän jakaa huonetoverinsa kanssa ja tekee työtä pesten lattioita. Hän tapaa Teksasilaisen Richardin, jonka elämä ei ole mennyt täydellisesti. Richard on toiminut useissa eri ammateissa ja ollut alkoholin ja huumeiden vieteltävissä. Richard on mielestäni kirjan yksi hauskimmista ja viisaimmista henkilöistä tässä kirjassa sekä pieni kevennys etenkin todella syvällisen ja hengellisen Intian kappaleen aikana. Richardilla on mielestäni tärkeä osa Lizin matkassa.


Lizin kuuluu ashramin päivärytmin mukaan meditoida aamuisin, mutta se osoittautuu erittäin hankalaksi, sillä hänen mielensä ei ole tyyni kaiken tunteiden hullunmyllyn takia. Hänelle tuottaa myös vaikeuksia laulaa 182 säkeinen Guru-gita laulu, joka saa hänet hikoamaan Intian aamupakkasissa ja nostamaan suuren vihan gurunsa opettajaa Swamijia kohtaan. Hän kuitenkin huomaa eräänä aamuna nukuttuaan pommiin, jääneensä huoneeseensa lukkojen taakse ja hypättyään viisi metriä alas huoneensa ikkunasta, jotta ehtisi Guru-gitaan. Hän tajuaa haluavansa laulaa Guru-gitaa, esittäessään pyyteettömän ja puhtaan rakkauden laulun siskonpojalleen.


Liz päätti jäädä ashramiin samana päivänä, kun hänen huonetoverinsa kertoi näkemästään kummallisesta unestaan. Alun perin hänen suunnitelmanaan oli lähteä kiertämään muutamaksi kuukaudeksi Intiaa.Tämä päätös auttoi Liziä päästämään vanhasta irti ja keskittymään tähän hetkeen.




Vaikka Intian osuus oli kirjan puuduttavin kaiken hengellisyyden ja viisauden kanssa, se vei kirjan päähenkilöä paljon eteenpäin elämässä.

Indonesia: Liz saapuu Indonesiaan tyhjän päälle, hän ei tiedä missä tulee asumaan, hänellä ei ole ystäviä, eikä hän tiedä mitä tulee tekemään Balilla. Hän tietää vain yhden ihmisen siellä, poppamies Ketut Liyerin, jonka hän oli tavannut pari vuotta sitten käydessään Balilla.


Liz asettuu asumaan pieneen suloiseen hotelliin, jonka henkilökuntaan kuuluva italiaa rakastava Mario vie Lizin Ketutin luo. Vanha höperö poppamies ei muista aluksi Liziä, mutta lopulta Ketut muistaa newyorkilaisen kirjailijan. Liz käykin melkein joka päivä Ketutin luona opettamassa tälle englantia ja Ketut opettaa meditaatiota Lizille. Kun hän saa tukijalustan elämälleen Balilla, Liz aloittaa vuokraten pienen mökin, jonka terassi on tehty marmorista, pienessä lammessa uiskentelee kultakaloja ja lumoavassa puutarhassa kasvaa trooppisia kasveja. Aamuisin tässä pienessä paratiisissa soi trooppisten lintujen laulu sekä iltaisin sirkkaorkesteri sammakkobassoineen.


Eräänä päivänä häneen osuu pieni linja-auto ja hänen ruhjepolvensa tulehtuu. Ketut ei osaa parantaa tätä ja Liz päättää mennä toiseen parantolaan, jota pitää Wayan Nuriyasih. Hän on  kolmen lapsen köyhä yksinhuoltajaäiti, joka pitää pientä parantolaa. Näin alkaa Lizin ja Wayanin ystävyys. Ystävyyttä kuitenkin koetellaan, kun Liz kerää amerikkalaisilta ystäviltään suuren summan rahaa uuteen parempaan taloon Wayanille, mutta hän pitkittelee ostopäätöstään ja alkaa muodostua kysymys onko Wayanin aikomus ostaa talo?




Liz päätti välttää rakkaussuhteita vuotensa aikana, mutta kun kuvioihin astuu Balilla asuva brasiliainen mies, Felipe, ei sitä voi enää estää. Heille syntyy intohimoinen suhde ja he rakastuvat. Liz alkaa myös nähdä itseään ulkoapäin kauniiksi ja nuoreksi. Mutta millaisen elämän Bali voi tarjota hänelle, kun Liz ei totu Balilaiseen elämän tyyliin?




EatPrayLove on mielestäni yksi parhaimpia lukukokemuksiani. Tästä kirjasta voidaan nimittäin sanoa, että 349 sivuun mahtuu paljon, ilman että lukija väsyy. Pidin erityisen paljon siitä, että kirjassa oli tietoa maiden kulttuureista. Elizabeth Gilbert osaa kirjoittaa mielestäni hauskasti, ymmärrettävästi ja kauniisti. Vaikka kirjassa puhuttiin ikävistä asioista, ei lukijalle tullut negatiivista olotilaa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä pitävät syvällisistä ja matkustelusta kertovista kirjoista.

Mysteeri pelastaja

Sarja on nimeltään Doctor Who. Seon alkanut jo vuonna 1963, mutta itse katsoin uudistetun sarjan joka on alkanut vuonna 2005 ja jatkuu edelleen. Sarjassa on tällä hetkellä 8 kautta. Sarja kertoo hahmosta nimeltä Tohtori, joka on 1000 vuotias ajan herra. Tohtorilla on aikakone nimeltä Tardis, joka matkustaa läpi ajan ja avaruuden ja hänellä on myös työkalu nimeltä äänimeisseli, joka toimii kaikkeen paitsi puuhun. Sarjassa Tohtorilla on monta eri kumppania, jotka matkaavat hänen kanssaan eri planeetoille, joissa on aina joku pelastettavana. Tohtorilla on tapa välttää kuolemaa, jota kutsutaan uusiutumiseksi, jossa tohtorin kuoleva keho muuttuu uudeksi ja myös tohtorin luonne ja pukeutumistyyli vaihtuu. Uusiutuminen mahdollistaa sen, että kahdeksan kauden aikana tohtoria on näytellyt neljä eri näyttelijää. Sarjassa Tohtorilla on erilaisia vihollisia joista useita hän kohtaa enemmän kuin kerran. Dalekit ovat Tohtorin ja ajan herrojen arkkivihollisia jotka tuohavat kaiken tieltänsä ja ovat itse melkein tuhoutumattomia. Sarjan lempikausiani ovat ne, joissa Tohtoria näyttelee Matt Smith, jonka nimikkona on punainen rusetti ja henkselit.Tohtorin kanssa matkustaa pariskunta Amy ja Rory Pond. Sarjassa Tohtori menee naimisiin River Songin kanssa, joka on Amyn ja Roryn lapsi, mutta Tohtori ei tiennyt sitä. Sarja sijoittuu ympäri avaruutta mutta silti suurin osa jaksoista tapahtuu Lontoossa. Sarja on scifiä mikä tulee hyvin selville, koska melkein kaikki tapahtuu avaruudessa ja Tohtorikin tulee toiselta planeetalta ja siinä on myös aikamatkustusta, joka on tyypillistä scifi-sarjoille. Itse pidän sarjasta, koska saa kokoajan odottaa jännityksellä mitä tapahtuu seuraavaksi ja siinä on paljon erilaisia juonenkäänteitä joita ei osaa odottaa. Hahmot ovat myös aivan mahtavia ja niihin kiintyy nopeasti miksi onkin surullista kun ne vaihtuvat. Sarja on ehdottomasti lempi sarjani, koska siihen ei kyllästy ja jokainen jakso on erilainen tarina.

Piiasta prinsessaksi

Kävin 20pv perjantaina katsomassa elokuvan Tuhkimo. Elokuva on modernisoitu versio kaikkien tuntemasta klassikko disney elokuvasta tuhkimosta. Elokuva oli mielestäni todella hyvin toteutettu. Elokuvan juoni oli helposti seurattava  ja hyvin mielenkiintoinen. Pidin todella paljon tuhkimoa näyttelevästä Lily Jamesista, hän oli täydellinen hahmoon ja näytteli muutenkin todella hyvin. Cate Blanchett sopi pahan äiti puolen hahmoon täydellisesti. Olin yllättynyt siitä että haltiakummia esitti Helena Bonham Cartetr, koska en osannut ajatella häntä siihen roolin, mutta hän oli todella hyvä ja hauska. Ympäristössä jossa  elokuvaoli kuvattu oli todella luonnollinen ja sopi elokuvaan erittäin hyvin. Puvustus oli todella hienoa, pidin todella paljon tuhkimon juhlapuvusta,  koska se oli täydellisen sininen ja kauniin mallinen. Myös haltiakummin mekko oli ihanan röyhelöinen ja sopi rooliin. Pidin elokuvasta paljon ja se oli hyvin tehty eikä pilannut alkuperäistä versiota.

"Even the smallest person can change the course of the future."-J.R.R Tolkien

Luin kirjan Taru sormusten herrasta, jonka on kirjoittanut J.R.R Tolkien ja kirja on suomen kielellä julkaistu vuonna 1966, mutta englanniksi se on julkaistu kolmessa osassa vuosina 1954 ja 1955.

Ensimmäinen kirja alkaa Bilbon 111. syntymäpäivästä jonka aikana hän katoaa ja jättää Frodolle mystisen sormuksen. Frodo tulee kotiin ja huomaa Bilbon lähteneen. Gandalf heittää sormuksen takkaan, jolloin siihen ilmestyy teksti : "Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee".Selviää, että sormus on vaarallinen Sauronille kuuluva Herrasormus. Sormusta peläten Frodo lähtee matkalle haltiamaahan Rivendelliin ystäviensä Samin, Merrin ja Pippinin kanssa.
 Matkallaan Rivendelliin he kohtaavat vanhassa metsässä kauheuksia kuten esim. vanha puu imaisee Merrin ja Pippinin sisälleen, mutta mystinen aikaakin vanhempi Tom Bombadil tulee ja pelastaa heidät ja kutsuu heidät kaikki kotiinsa syömään ja lepäämään. Levätyään ja kuultuaan monta tarinaa Tomilta heidän täytyi lähteä kohti Rivendelliä ja ystävällisesti Tom antoi heille hevoset. Matkalla he kuitenkin joutuvat vaikeuksiin Hautakeroilla, jossa haudanhaamu nappaa heidät, mutta Frodo kutsuu Tomin apuun laululla, jonka Tom oli kertonut heille ja he pelastuvat. Hobitit jatkavat matkaansa kylään nimeltä Brii.
 Briissä he menevät Pomppivan Ponin majataloon, jossa heidän pitäisi tavata heidän ystävänsä Gandalf Harmaa, mutta hän ei ole siellä. Majatalossa he kuitenkin tutustuvat Aragorniin, jota kusutaan "Konkariksi" ja hän auttaa heitä välttämään mustat ratsastajat ja sen jälkeen matkaa heidän kanssaan Rivendelliin. Muutaman päivän matkan jälkeen he törmäävät taas musiin ratsastajiin ja yksi heistä pistää Frodoa olkapäähän miekalla, jossa on pahaa voimaa ja se asettaa Frodon hengenvaaran, josta alkaa usean päivän kiireinen matka Rivendelliin, jossa haltiat voisivat parantaa Frodon haavan.Vähän matkanpäästä Rivendellistä heitä vastaan tulee Glorfindel, joka lähetettiin Rivendellistä etsimään Frodoa. Glorfindel kiidättää Frodon Rivendelliin pakoon mustia ratsastajia ja joen kohdalla hän aiheuttaa tulvan, joka pyyhkäisee mustat ratsastajat mukanaan.
Frodo herää rivndellistä Gandalf vierellään, jolloin hän selittää miksei päässyt Pomppivaan Poniin . Myöhemmin Rivendellissä pidetään Elrondin suuri neuvonpito sormuksen kohtalosta, jossa päätetään, että se on tuhottava eli vietävä tuomiovuoreen, jossa se on taottu ja heitettävä laavaan. Frodo lupautuu viemään sen ja hänen mukaansa lähtevät kääpiö Gimli,haltia Legolas,Gandalf,Merri,Pippin,Sam ja ihmisistä Aragorn ja Gondorin Boromir.
He lähtevät matkaamaan Mordoria kohti.He joutuvat makustamaan Morian kaivosten läpi, jossa he kohtaavat Balrog nimisen hirviön, jonka Gandalf kohtaa ja pelastaakseen muut Gandalf putoaa syvyyksiin Balrogin mukana. Moriasta päästyään he jatkavat matkaansa Lothlorieniin , jossa he tapaavat valtiatar Galadrielin, joka antaa heille lahjoja ja veneet, jotta he voivat jatkaa matkaansa. Matkaan päästyään muutaman päivän jälkeen he pysähtyvä lepäämään ja miettimään minne jatkaa, siellä Boromir himoitsee sormusta ja pelästyttää Frodon, jolloin hän päättää lähteä yksin jatkamaan mordoriin, mutta sam löytää hänet ja lähtee hänen mukaan . Merrin ja Pippinin etsiessä Frodoa örkit hyökkäävät heidä kimppuunsa ja Boromir kuolee puolustaessaan heitä, mutta örkit nappaavat Merrin ja Pippinin silti. Argorn, Gimli ja Legolas lähtevät jahtaamaan örkkien jälkiä löytääkseen Merrin ja Pippinin.

Toinen kirja jatkuu Aragornin, Gimlin ja Legolaksen örkkijahdilla. Samaan aikaan Rohanin ratsastajat tappavat örkkijoukon, joka oli kaapannut Merrin ja Pippinin, jolloin heillä on tilaisuus karata ja he pääsevät pakoon Fangornin metsään. Metsässä he tapaavat vanhan entin nimeltä puuparta,  joka ottaa heidät mukaansa ja matkalla selviää kuinka entit eivät pidä sarumanista, joka on sauronin kätyri.
Aragorn,Gimli ja Legolas törmäävät Rohanin ratsastajiin, jotka kertovat tappaneensa örkit, mutta eivät nähneet hobitteja. Kolmikko päättää silti seurata jälkiä löytääkseen Merrin ja Pippinin. He päätyvät Fangorin metsään, jossa he tapaavat Gandalfin, joka kertoo voittaneensa Balrogin ja palanneensa entistä vahvempana. Gandalf kehottaa heitä jättämään hobittien etsinnän ja suuntaamaan Edorasiin Gandalfin kanssa. Edorasissa he vapauttavat kuninkaan Käärmekielen pauloista ja kuningas päättää lähteä sotaan Sarumania vastaan. Kuningas siirtä väkensä Helmin syvänteeseen, jossa käydään taistelu Sarumanin armeijaa vastaan. Sarumanin joukot häviävät Gandalfin tultua lisäjoukkojen kanssa viime hetkellä. Gandalf päättää ratsastaa Rautapihaan kuningas Theodenin ja hänen siskonpoikansa Eomerin kanssa.
Samaan aikaan entit hyökkäävät hobittien kannustuksesta Rautapihaan, jossa Saruman on. Entit tuhoavat padon, jonka johdosta vesi tulvii kaikkialle ja tuhoaa kaiken paitsi Sauronin Orthancin tornin.Pian Gandalf,Theoden,Eomer,Aragorn,Gimli ja Legolas saapuvat Rautapihaan, jossa tapaavat Puuparran ja Merrrin ja Pippinin. He menevät yhdessä puhumaan Sarumanille, joka tarjoaa Theodenille rauhaa, varmasti jotain pahaa mielessään, mutta Theoden kieltäytyy. Gandalf ehdottaa Sarumanille, että hän saisi lähteä Orthancista vapaana jos antaisi Gandalfille Orthancin avaimen ja Sarumanin sauvan. Saruman kieltäytyy, joten Gandalf erottaa hänet veljeskunnasta ja Neuvostosta ja katkaisee Sarumanin sauvan. Sarumanin lähdettyä Gandalfin eteen putoaa tumma kristallipallo Palantir.
Joukko lähti matkaan ja he tekivät leirin Dol Baranin rinteeseen. Kaikkien nukkuessa Pippin varastaa Palantirin Gandalfilta ja katsoo siihen. Gandalf herää Pippinin kiljahdukseen ja löytää hänet jäykistyneenä lattialta tuijottaen taivasta mitäännäkemättömin silmin. Gandalf herättää Pippinin ja Pippin kertoo Gandalfille näystä, jonka näki. Gandalf tajuaa näystä, että Gondor on pulassa ja lähtee Minas Tirithiin Pippinin kanssa.
Emyn Muilin jyrkänteellä Frodo ja Sam matkaavat mordoriin päin. Matkallaan he yllätävät klonkun ja vangitsevat hänet. Klonkku opastaa hobitteja  Mordoriin päin mutta Sam epäilee klonkun luotettavuutta, kun taas Frodo säälii klonkkua eikä epäile häntä niin paljon. Matkalla he joutuvat kävelemään Kalmansoiden läpi, jossa tummassa lammessa näkyy kuolleita, joilla on kynttilät. Myöhemmin matkalla Boromirin veli Faramir joukkoineen nappaa hobitit, mutta myöhemmin päästää heidät jatkamaan matkaansa. Matkalla klonkku ohjaa hobitit Lukitarin luolaan, jossa asuu suuri hämähäkkimäinen olento, Lukitari. Luolassa Lukitari jahtaa Frodoa ja samalla Klonkku nappasi Samin . Sam kuitenkin pääsee karkuun ja löytää frodon lukitarin kynsistä ja raivonsa vallassa voittaa olennon. Sam löytää frodon elottomana ja luulee hänen kuollleen, joten ottaa sormuksen frodolta. Sam seuraa örkkejä jotka löytävät frodon ja hänelle selviää, että frodo ei ole kuollut joten hän seuraa örkkejä, mutta turhaan koska jää portin ulkopuolelle.

Kolmannessa kirjassa Gandalf ja Pippin saapuvat Gondoriin, jossa Pippin vannoo palvelevansa Gondorin ruhtinaalle Denethorille. Gondorissa Pippin joutuu tekemään turhanpäiväisiä palveluja ja potemaan nälkäänsä. Rohanin joukot lähtevät Gondoriin tietäen sodan tuleva, mukanaan heillä on Aragornin ystävän halbadarin joukot. Matkalla gondoriin he saavat valapattojen aaveet mukaansa taisteluun.Theodenin siskontytär Eowyn ja Merri lähtevä joukkojen mukaan salaa. Samaan aikaan Boromirin veli Faramir saapuu Gondoriin, kun sota on jo alkanut. Faramir haavoittuu taistelussa ja käy taistelua elämän ja kuoleman välillä. Denethor on surun murtama ja luulee poikansa kuolleen. Denethor on murtunut sukunsa sammumisesta ja aikoo tehdä itsemurhan polttamalla itsensä samalla, kun polttaisi faramirin. Pippin huomaa, että faramir on elossa ja lähtee etsimään gandalfia apuun pelastaakseen Faramirin. Lopulta Faramir saadaan pelastettua, mutta Denethor tekee silti itsemurhan palantirin sokaisemana, polttamalla itsensä. Kuningas Theoden hyökkää samalla hetkellä voitokkaana kunnes siivekkäällä olennolla lentävä nazgul tulee ja ampuu Theodenin hevosta kylkeen ja Theoden jää hevosen alle ja kuolee. Merri selviää, että Dernhelm, jonka kanssa hän on ratsastanut onkin Eowyn, joka nyt haastoi nazgulien herraa horjumatta. Eowyn saa heitettyä aseensa nazgulia päin kun merri harhautti sitä, Eowyn kaatuu kuolleen vihollisensa päälle, mutta nazgulista jäi vain kaapu ja haarniska. Eomer löytää kuolleet sukulaisensa ja lähtee sotaan entistä raivokaammin. Virtaan ilmestyy musta purjeisia laivoja, jotka ovat meri rosvojen, mutta Aragorn oli jo valloittanut ne ja saapui apuun.Taistelu voitettiin, mutta se ei tuottanut paljon iloa, koska monet olivat silti kuolleet.
Merri palaa kaupunkiin, jossa tapaa Pippinin, jolle kertoo, että ei ole saanut liikutettua oikeaa kätään sen jälkeen, kun pisti miekalla sitä olentoa. Merri käy lähellä kuolemaa, niin kuin Eowynkin, mutta Aragorn tulee ajoissa ja käytää haltian parannus taitoja ja he molemmat toipuvat hyvin. Aragorn kerää taistelusta eloon jääneitä lähteäkseen harhauttamaan sauronia vielä kerran ja he matkaavat mustille porteille. Porteilla käydään taistelu, johon kotkat tulevat auttamaan.
Toisaalla Sam pelastaa Frodon ja he lähtevä taas matkaan Tuomionvuorelle sormuksen käydessä kokoajan raskaammaksi. Frodo ja Sam pääsevät vaivalloisesti Tuominvuorelle, mutta vuorella sormus saa vallan Frodosta, eikä Frodo halua luopua siitä ja pistää sen sormeensa. Klonkku lyö Samia päähän kivellä ja hän kaatuu tajuttomana maahan. Samin herätessä hän näkee Klonkun taistelevan kuilun reunalla näkymättömän vihollisen kanssa, jonka tajuaa olevan Frodo. Klonkku puraisee Frodolta sormen irti ja saa sormuksen. Ahneudessaan se ei tajua astuvansa liian pitkälle ja putoaa tuomion vuoreen ja niin sormus oli tuhottu. Niin myös sauron ja hänen mahtinsa tuhoutui ja taistelu portilla voitettiin. Gandalf  pelastaa Frodon ja Samin kotkien avulla. Hobitit heräävät usean päivän jälkeen ja kuulevat Gandalfin lempeän äänen ja onnessaan tajuavat, että hän onkin elossa. He lähtevät Gondorin kruunajaisiin ja huomaavat, että kuninkaaksi kruunataan Aragorn. Kruunajaisissa kaikki neljä hobittia tapaavat taas iloissaan. Eowynkin löysi ilon vaikka oli nähnyt niin paljon kuolemaa, sillä hän nai Faramirin. Myös Aragonrn meni naimisiin haltijanaisen Arwenin kanssa.
Hobitit matkaavat Rivendelliin viettämään Bilbon syntymäpäiviä. Rivendellissä Frodo kertoo tarinanasa Bilbolle, joka kuuntelee innoissaan. Lopulta Frodo matkustaa Bilbon, Gandalfin, Galdrielin ja Elrondin kanssa Suuren Meren yli Valinoriin.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka kirja oli 893 sivua pitkä se ei tuntunut missään vaiheessa pitkästyttävältä. Olen nähnyt kirjaan perustuvat kolme elokuvaa ja pidin niistäkin. Kirjassa pidin myös ajatuksesta, kuinka ne joilta odottaa vähiten voivat tehdä suurimpia asioita. Kirjan alussa pidin todella paljon hahmosta Tom Bombadil ja ihmettelin miksi se oli jätetty pois elokuvasta . Kirjan runot ja laulut olivat ihania ja olin yllättynyt siitä kuinka paljon niitä oli kirjassa. Lempi runoni kirjassa oli Tom Bombadilin laulu :" Hei, nöpö iloinen!Suloinen!Kultanen!Keveästi tuuli käy,on kevyt lento leivosen.Alla mäen aurinkoisen, rappusilla talon odottaen syttymistä kylmän kirkkaan tähtivalon soma vaimoni on siellä,tytär Jokinaisen.". Kirjassa oli myös hauskaa se, kuinka Legolaksesta ja Gimlistä tuli parhaita ystäviä, vaikka heidän kansansa olivat olleet riitaisia monta vuosi sataa .Kirjassa yksi lempi hahmoistani oli Eowyn, koska hän lähti sotaan, vaikka naisten piti jäädä pois. Ja se kuinka hän taisteli Nazgulien herraa vastaan vaikka hänestä oli sanottu, että elävä mies ei häntä estä ja Eowyn vain sanoi, ettei ole elävä mies vaan nainen ja iski nazgulin kuolleeksi.
Tietysti kirjassa myös yksi lempi hamoistani oli Gandalf, koska hän oli aina viisas ja tiesi mitä tehdä. Kirja kokonaisuutena oli erinomainen, enkä ollenkaan ihmettele miksi se on yksi klassikko kirjoista.

Koiranäyttelykulttuuria , hau!

Olin sunnuntaina 22.3.2015 Lahden Kansainvälisessä koiranäyttelyssä äitini ,isäni ,mummoni ja isotätini kanssa. Mummoni ja isotätini olivat chihuahuojensa kanssa näyttelyssä ensimmäistä kertaa.
Koiranäyttelyt ovat olleet perheemme harrastus jo kahdeksan vuoden ajan ja siksi ensikertalaisten oli mukava tulla osaavaan porukkaamme mukaan.

Kerron nyt näyttelykoiristamme . Coton de Tuleár rotuinen Coral on valloittanut menestyksellään pokaalihyllystämme suuren tilan. Coral on menestynyt suomessa ja Baltiassa saavuttaen Suomen muotovalio , Eestin muotovalio, Latvian muotovalio-, Liettuan muotovalio-, Kansainvälinen muotovalio- ja Latvian voittaja- tittelit. Coral on minun omistuksessani ja olen sen menestyksestä erittäin ylpeä. Luonteeltaan hassunkurinen Coral on valloittava esiintyjä kehässä, ja kotosalla sen lempipuuhaa on nukkua kainalossani.
Doris on myös rodultaan Coton de Tuleár. Doris on  pian kolmevuotias , mutta nuoresta iästään huolimatta se on raivannut tiensä jo valioluokkaan Coralin rinnalle kilpailemaan. Doriksella on Suomen muotovalio-, Eestin muotovalio,-ja Voittaja 2014-tittelit ja voitti viime vuoden  Parhaiten menetynyt Coton narttu-tittelin. Doris on äänekäs persoona eikä yksikään orava jää siltä huomiotta lenkillä. Silti sen esiintyminen on hillityn vakuuttavaa ja pienen kokonsa takia sillä on rodun nartuille ominainen olemus.

Koiranäyttelyt ovat mielestäni hauskaa ajanvietettä. Olen päässyt kiertämään suomea näyttelyiden perässä ja jännitys kehän reunalla hyvien ystävien kanssa tekee lajista vielä mielekkäämpää. Ei toki pidä unohtaa mainita kauniita näyttelyvaatteita, jotka saa pukea aina kun näyttelyreissulle lähdetään.
Näyttelyissä ei tietenkään ole pukukoodia, mutta toisaalta on hauskaa huomata, että metsästyskoira kehien lähettyvillä näytteilleasettajilla on maastokuvioiset reisitaskuhousut ja karvalakit, kun seurakoirien kehien lähellä pynttäydytään parasta aikaa jakkupukuihin ja hiuslakka tuoksuu ilmassa.

Näyttelyiden jännittävyys perustuu siihen, että lopuksi vain yhden henkilön mielipide ratkaisee menestyksen, tämä mielipide on tuomarin. Koiranäyttelytuomarit nauttivatkin suurta arvostusta näytteilleasettajien keskuudessa, eikä heille esimerkiksi ole tapana puhua, elleivät he kysy jotain. Liika höpöttäminen tuomarille on  hieman näyttelyetiketin vastaista. Tuomarin mielipidettä ei myöskään tulisi kyseenalaistaa, sillä sen kuulemista vartenhan koko näyttelyyn on tultu.

Tänään ,sunnuntaina Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä meidän Doris pärjäsi aivan loistavasti.
Doris oli VSP , eli vastakkaisen sukupuolen paras, sekä sai Cacibin, joiden avulla Doriksesta tulee jonain päivänä Kansainvälinen muotovalio.

                            Tässä pokaalit, ruusukkeet ja Doris. Onnea voittajalle!

                      Ja tässä minä pokaalit ja arvostelu käsissäni juhlistamassa voittoa.

Prismaattinen maailmanvalloitus - Katy Perry

Olin 18.3.2015 katsomassa Katy Perryn Prismatic World Tour - show'ta Helsingissä Hartwall areenalla.  Yleisöä oli lämmittelemässä laulaja - räppäri Charli XCX. Hartwall areenalle oli saapunut väkeä joka puolelta suomea ja pohjoismaita, lähes jokainen istumapaikka oli täytetty.
Saavuin Hartwall areenalle kello 18.30 kun ovet avattiin, ystävälleni Nealle ja minulle oli tullut junamatkalla nälkä, joten menimme Hesburgeriin syömään. Olimme valmistautuneet hyvin. Meillä oli korvatulpat ja kuulosuojaimet, lisä virtaa puhelimiin ja paljon odotuksia show'ta varten. Iloisin mielin lähdimme etsimään paikkojamme, jotka osoittautuivat odotettua paljon paremmiksi.

Juuri ennen kuvan ottohetkeä Katy pyysi kaikkia laittamaan kännykän taskulampun päälle, ja taijanomainen valomeri ja tunnelma oli valmis. Hohtava piste kuvan keskellä on neiti Perry keijukaismekossaan. Kuva on otettu katsomosta 117 istumapaikoiltamme, jotka olivat juuri oikealla etäisyydellä lavasta ja bassoista.

Esitys oli jaettu seitsemään osaan, jossa  kaikissa oli  eri teema ,ja teemaan sopivia kappaleita, Katyn asu, hiustyyli ja tapa esiintyä vaihtuvat osien välillä. Hänet nähtiin hohtavassa väriä vaihtavassa hameessa, sfinksinä, pinkkinä kissana, menninkäisenä,  hymiönä, keijukaisena ja shown lopussa omana upeana itsenään suuressa kirjavassa iltapuvussa.

Tätä kuvaa en ottanut itse, vaan tämä on yksi kiertueen mainoskuvista. Kuvassa Katy esittää shown viimeistä kappaletta Fireworkia upeassa iltapuvussaan. Haluan lukian kiinnitävän huomiota mekon mittasuhteisiin. Mekko oli valehtelematta toista metriä leveä ja laahusta oli sen verran, ettei Katy sen kanssa lavalla oikeastaan liikkunut. Mekon etuosassa on halkio, josta voi nähdä Katyn tyylille hyvin ominaiset siniset legginssit.
Muuten Shown aikana neiti Perry liikui lähes joka puolella lavaa välillä siltä poistuenkin. Ei yleisön sekaan , vaan nousi leijailemaan ilmaan vaijerien varassa kahden kappaleen aikana ja Egypti osion hän aloitti suuren kultaisen hevosen selässä.  This is how we do -kappaleen aikana ilmalla täytetyt jättikokoiset hymiöt ja emojit lentelivät  villin yleisön yllä.

Katy Perry oli tuona keskiviikkona ensimmäistä kertaa ikinä suomessa . Hän sanoi ihastuneensa suomalaisiin ihmisiin, tapamme puhua on hänen mielestään söpö. Katy tuntui hyvin luonnolliselta ja ihmisläheiseltä esiintyessään. Eräs pieni tyttö jaksoi huutaa yleisön seasta "I love you!" koko shown ajan, kunnes Katy sanoi "I love you too screaming girl ".
Minä ja ystäväni Nea emme paljoa paikoillamme shown aikana istuneet , sillä yleisö pomppasi jokaisen biisin aikana tansimaan ja laulamaan, heiluttamaan käsiään ja nauttimaan täysillä ikimuistoisesta tunnelmasta. 
Katy Perry on todella monilahjakas viihdetaiteilia, siitä osoituksena on tämä häkellyttävän loistokkaasti toteutettu kiertue. Haluan toivottaa neiti Perryn tervetulleeksi milloin tahansa takaisin suomeen esiintymään, keikasta jäi niin hyvä fiilis, että kovasta bassojytkeestä huolimatta ,sen on pakko olla terveellistä!

Hotelliin juonittelemaan

Esittelen televisiosarjaa jonka näin syksyllä 2014 ja talvellä 2015. Sarjan nimi on Gran Hotell ja se esitettiin Yle Teemalla ma-ke iltaisin kello 19.
Gran Hotell sijoittuu 1900-luvun alun Espanjaan, Cantaloan kaupunkiin, jossa Alarconien perheellä on loistohotelli nimeltä Gran Hotell. Alarconit ovat arvonsa tuntevaa ylhäisöä, joita on  hiljattain järkyttänyt suuri suru, sillä suvun päämies ja hotellin omistaja Don Alarcon on kuollut hieman hämärissä olosuhteissa. Hotellin omistus on siirtynyt Don Alarconin vaimolle Dona Teresa Alarconille ja heidän tyttärilleen Alicialle ja Sofialle. Alarconien poika Javier Alarcon on kumminkin jätetty ilman hotellin perintö oikeutta, koska hän ei pysty vastaamaan taloudestaan alkoholiongelmansa takia. Edesmenneen Don Alarconin avustaja ja oikea käsi Diego Murquía asuu myös hotellissa avustaen Dona Teresaa ja on kihloissa Alicia Alarconin kanssa. Myöhemmin sarjassa he menevät naimisiin, mutta avioliitto epäonnistuu pahan kerran.

Tarina lähtee käyntiin kun Alicia Alarcon palaa kotiin opintomatkaltaan Euroopasta. Samassa junassa on Julio Olmedo joka on tullut etsimään siskoaan, joka on ollut  töissä Gran Hotellin sisäkkönä ,mutta ei ole vastannut Julion kirjeisiin moneen kuukauteen. Julio pestautuu Gran Hotelliin tarjoilijaksi jotta voi selvittää mysteerin. Hänelle selviää että hänen siskonsa on kuollut.
Selvittäessään tapausta Julio kohtaa monet kerrat Alician tarjoillessaan hänelle ja rakastuu häneen päätä pahkaa. Julio on uusi kasvo palveluskunnassa ja tuntee ylhäimistön käytöstavat joten Julio usein ujuttautuu hienossa smokissa illanistujaisiin , joita hotellissa pidetään. Alicia rakastuu Julioon heidän olessaan parvekkeella polttamassa savukkeita, josta tuleeekin Alician paha tapa.
Alicia ja Julio selvittävät yhdessä Julion siskon mysteeristä kuolemaa ja saavat selville että muitakin nuoria naisia on kadonnut ja löydetty kuolleena samalla kaavalla. Kaikkien kuolleiden voidaan todeta kuolleen veitseniskuun, joka on peräisin yhdestä hetellin kultaisista pihviveitsistä. Kultaveitsimurjaajaa etsitään pitkään ja lopulta hänet löydetään. Kultaveitsimurhaaja on hotellin hovimestari Don Benjamin. Kultainen veitsi ei vain murhaajankaan löydettyä palaa paikalleen .

Hotellin taloudenhotajana toimii Angela Salinas, jolla on ollut suhde Don Alarconin kanssa ennen kuin Don Alarcon avioitui Dona Teresan kanssa. Angelalle ja Don Alaconille syntyi heidän suhteensa aikana poika, Andres, jota Don Alarcon ei koskaan tunnustanut pojakseen, mutta päätti antaa pojan kasvaa Gran hotellissa ja antaa Andresille työpaikan hotellista miespalveliana. Andresille ei koskaan kerrottu että hän on aatelisukua, vaan Angela kertoi Andresin isän kuolleen hänen ollessään pieni.
Andresista ja Juliosta tulee parhaat ystävykset . Andres opettaa Julion hotellin tavoille ja Julio auttaa ahkeraa Andresia parhaansa mukaan.  Julio saa selville Andresin syntyperän ,mutta ei tiedä miten kertoa hänelle. Andres on kumminkin toiminut palveliana siskoilleen kaikki ne vuodet, jotka hän olisi voinut olla palveltavana. Julio puhuu asiasta Alicialle heidän ratkoessaan Don Alarconin hämärää kuolemaa. Alicia on järkyttynyt, mutta haluaa Andresin kuulevan totuuden. He päättävät kertoa Andresille . myöhemmin Andres löytää siivotessaan asiakirjan jossa hänen sukujuurensa todistetaan ja vetoaa Dona Teresaan. Julio ja Alicia epäilevät Dona Teresaa Don Alarconin murhasta ja paineen alla  Dona Teresa tunnustaa Andresin suvun jäseneksi, sillä ehdolla että Andres suostuu olemaan hänen puolellaan. Andres pysyy kumminkin  uskollisesti Julion ja Alician kanssa ja yhdessä kylän mainion poliisin kanssa he ratkaisevat  Don Alarconin murhaajan. Murhaaja on Diego Murquia. Alicia aikoo erota Diegosta, mutta Diego sairastuu koleraan ja kuolee dramaattisesti.
Sarja päättyy onnellisesti Alician ja Julion lähtiessä yhdessä maailmalle. Viimeisesn jakson lopputekstien lomassa näkyy kuvia sarjan hahmojen "tulevaisuudesta" jossa kaikilla on lapsia, talo ja onnellinen elämä.

Sarja edustaa historillista draamaa, jolle tyylippisiä piirteitä sarjassa näkyy joka puolella. Upeat aikalaiset puvustukset ja kampaukset sekä realistisesti toteutetut lavastukset loivat todella historiallista tunnelmaa. Sarjassa oli myös hienoa se ,että sitä ei oltu kuvattu yhdessä huoneessa, joka olisi ollut hotelliympäristössä helppo vaihtoehto, vaan kuvaus liikkui ulkona puutarhoissa ja kaupungin kaduilla eläväisesti.
Gran hotellisssa kiehtoi erityisesti sen taidokkaasti toteutetut juonikuviot, joiden perässä katsoja kumminkin pysyi, vaikka puolikas jakso olisi jäänyt katsomatta. Itse ihastuin myös sarjan musiikkiin, joka oli pääosassa klassista tyylisuuntaa, mutta ei vaikuttanut kuluneelta keksiliäiden sovitusten ansiosta.

Gran hotell on sarja, jonka seuraavia tuotantokausia jää kaipauksella odottamaan. Niitä ei todennäköisesti koskaan tule, mutta jos tämä sarja tulee joskus  kokoelmana DVD:lle, aijon ostaa sen. Alician ja Julion rakkaustarinaa on  ihana seurata, eikä näin kaunista kertomusta saa koskaan unohtaa. Suosittelen sarjan katsomista draamaa rakastaville historiannälkäisille, joita nopeasti puhuttu espanjan kieli ei häiritse.

Pienet miehet

Ensimmäiseksi lisätyökseni valitsin jatko-osa aijemmin lukemaani kirjaan. Tällä kertaa luin Pikku miehiä, joka jatkaa Marchin perheen tarinaa . Kirjan on kirjoittanut Louisa M. Alcott ja se on julkaistu vuonna 1992.

Tarina jatkuu siitä, mihin Pikku naisia 2. sen jätti. Plumfieldiin, jonne Jo on perustanut koulun vähävaraisille pojille aviomiehensä Fritz Bhaerin kanssa. Plumfieldissä asustaa kaksitoista poikaa ja yksi tyttö, osa heistä on köyhiä, joilla ei ole muuta omaisuutta, kuin päällään olevat vaatteet ja osa varakkaita, jotka eivät menesty tavallisessa koulussa , mutta Plumfieldissä opiskelu sujuu, ja heidän vanhempansa maksavat kiitokseksi summia, joilla koulua voidaan pitää pystyssä. Isä ja äiti Bhaer , kuten he haluavat poikien itseään kutsuvan, uskovat lempeän ja rakastavan ympäristön ja opetustaktiikan pehmittävän kaduilla eläneiden poika parkojen sydämmet ,ja luovan ymmärrystä niiden ajatuksiin, joiden on ollut vaikea opetusta tai viisauksia käsittää.

Tarina alkaa siitä, kun Plumfieldiin saapuu Nat, joka on elänyt kaduilla isänsä kanssa, mutta nyt isä on kuollut, ja Nat on löydetty kylmästä kellarista sairaana ja nälissään. Jo , siis äiti Bhaer , hoitaa Natin terveeksi ja Nat sopeutuu poikien joukkoon nopeasti, vaikka erottuukin massasta katukieltä puhuessaan, josta yrittää kovasti päästä irti.
Plumfieldissä pojat eivät koskaan kärsi köyhyydestä tai nälästä  ja heillä on aina ehjät vaatteet yllään.
Koulua heillä on kolme tuntia päivässä, jolloin he opiskelevat algebraa,historiaa, latinaa, maantietoa ja lukutaitoa. Sitten pojat saaavat leikkiä ja temmeltää loppupäivän. Erityisen suosittua poikien keskuudessa on eläinten hoitaminen . Kaikilla on jokin lemmikkieläin, joille he ovat yhteistuumin rakentaneet asuinpaikan pihan perällä olevaan latoon.
Plumfieldissä asuu kirjan alussa vain yksi tyttö, Daisy, joka on hyvin korkealle arvostettu enkelimainen olento poikien keskuudessa. Tarinan puolivälissä isä ja äiti Bhaer päättävät , että tyttöjen läsnäolo voisi tehdä poikajoukolle hyvää ja Nan asettuu asumaan Plumfieldiin. Nan on rasavilli tyttö hyvästä perheestä, joka on etsinyt koulua, jossa Nanin persoonallisuus otettaisiin huomioon. Nan tekee poikajoukolle selväksi heti alussa, että yhtä hyvin kuin pojista voi tulla kuninkaita, voi tytöistä tulla kuningattaria. Nan kiinnostuu tarinan loppupuolella lääketieteestä ja uhoaa tulevansa isona lääkäriksi, jotta voi "korjata" pikkupoikien katkenneet jalat. Myös Jon siskon Amyn pieni tytär Bess alkaa vierailemaan säännöllisesti Plumfieldissa ja kolmivuotiaan hienostoneidin huomiosta tulee kultaakin kalliimpi tavoittelun kohde.
Tarinaan tulee sen puolivälissä mukaan poika Dan, joka on elänyt viulunsoittajana kaduilla ja kulkenut porukan mukana, jonka jäsenet ovat lähteneet omille teilleen. Danin lahjakkuus viulunsoittajana tulee nopeasti esiin ja taidokkaalla soitollaan hän valloittaa jokaisen pojan puolelleen, vaikkei oikein osaa vastata heidän hyvyyteensä ja kauniisiin käytöstapoihinsa. Danista kumminkin kouliutuu kunnon poika muutamien karkureissujen ja koettelemusten jälkeen. Pojat luottavat hänen tietämykseensä luonnosta ,ja hänen oma tiedonjanonsa on ehtymätön.

Kirjan sanoma on lapsuuden ja kasvatuksen merkityksellisyys ihmisen elämässä. Monesti Plumfieldissä asuvia poikia ja tyttöjä verrataan puutarhoihin, joiden toivotaan juurtuvan maahan ja itävän kauniita kukkia ja   kantavan hedelmää. Kirja sanoman ymmärsi vasta jälkeenpäin , sillä lukiessa kirjaa kuvaukset kommelluksista purolla tuntuivat vain onnellisilta hetkiltä hyvässä ja turvallisessa seurassa. Myöhemmin ymmärsin että juuri niin pitää olla.
Kirjassa korostuvat  teemat ovat vapaus tehdä asioita ja osata tehdä oikeita päätöksiä. Ei  varmasti ollut helppoa kasvattaa kolmeatoista poikaa ja kahta tyttöä, mutta se oli isä ja äiti Bhaerin kutsumus ja oli ehdottoman oikein tehty. Myös lapset tekivät päätöksen jäädessään kouluun, jonka sääntöihin sopeutuminen vei varmasti aikansa, mutta heiltä kysyttiin ja heillä oli vapaus valita.
Pikku miehiä on hyvin opettavainen ,mutta ei lainkaan tylsä tai paatoksellinen teos , vaan täynnä eloisia ja juonenkäänteitä pursuilevia päiväkirjamaisesti kirjoitettuja tarinoita, jotka yhdistyivät kasvutarinaksi, joka todella kantaa hedelmää.

Suosittelen kirjaa  kaikille niille, jotka ovat lukeneet Pikku naisien molemmat osat, ja ihastuneet leikkisään kerrontatapaan sekä hahmoihin.

Chicago

Kävimme katsomassa Chicago-musikaalin Lahden kaupungin teatterissa ystävänpäivänä. Alkuperäistekstin on kirjoittanut Fred Ebb ja Bob Fosse ja näytelmän on ohjannut Miika Muranen.
Velmana nähtiin Maiju Saarinen ja Roxiena Hanna Vahtikari. Näytelmä kesti 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.

Näytelmä alkoi siitä, kun Roxie Hart ampui salarakkaansa ja sen johdosta hän joutui Mama Mortonin johtamaan vankilaan epäiltynä murhasta. Vankilassa Roxie kohtaa Velma Kellyn, joka on lehdistön rakastama entinen vaudeville-tähti. Roxie hankkii uskollisen aviomiehensä Amoksen avulla kalliin hurmuri asianajajan Billy Flynnin. Billy tekee hänestä hetkeksi lööppien kaunottaren. Velma ei kestä nuorempansa suosiota ja uhoa tursuava jazz raikaa jälleen. Roxien oikeudenkäynnin aikana hän väittää olevansa raskaana ja lehdistö herkuttelee tapauksella. Velma katkeroituu lisää Roxien saamasta huomiosta ja tuntee maailman unohtaneen hänet. Skandaalin jälkeen, molempien vapauduttua vankilasta he huomaavat ymmärtävänsä toisiaan paremmin, ja lähtevät kiertämään maailmaa yhdessä, duona.

Roosa: Saavuin kiireellä teatteriin, kun salin ovet olivat jo avautuneet. Kiirehdimme vasemmalle yläpermannolle paikoillemme istumaan. Tämä oli minun ensimmäinen teatterikäyntini ja osallistuin jännittävään ja odottavaiseen tunnelmaan joka vallitsi salissa.Näytelmän "juontaja" astui esiin ja toivotti meidät tervetulleeksi. Verhot nousivat  jazz musiikin raikuessa paljastaen lavan johon ajoi syvän punainen auto, kyydissään Roxie rakastajansa kanssa. Hanna Vahtikarin suoritus nuorekkaana Roxiena oli hieman vanhahtava ja Roxien tyttömäiset ilonkiljahdukset tuntuivat todella tekopirteiltä. Maiju Saarisen suoritus Velmana oli mielestäni parempi. Välillä kuitenkin tuntui, että Velma on ennalta -arvattava draamailija. Kun asianajaja Billy tuli  oman laulunsa saattelemana lavalle tykästyin tähän hanmoon. Minua kiehtoi Billyn juonikkuus sekä hurmuripojan asenne. 30- luvun vaatteet paljetteineen, kampaukset kiharoineen sekä punaiset huulet saivat oloni aivan kuin olisin itsekin ollut 30-luvulla. Esityksen äänitekniikka ja valaistus saivat myös aikamatka tuntemuksen aikaiseksi, mutta lavastus oli mielestäni hieman tylsä, koska lavasteissa ei ollut paljon koristeellisuutta. Lavasteiden siirtäjien ilmestyminen lavalle sekä kävely lavalla onton äänen kera muistutti tästä hetkestä ja esti pääsemästä tarinaan täysin sisälle. Toinen näytös oli parempi kuin ensimmäinen, sillä tarinassa tapahtui enemmän sekä roolisuoritukset olivat parempia. Näytelmä oli hyvä kokemus, mutta en saanut missään vaiheessa siitä sellaista "oi tätä rakastan"- tunnetta, jota jäin kaipaamaan. Pidän enemmän elokuvissa käymisestä, sillä elokuvat ovat yksityiskohtaisempia sekä ne ovat täydellisiksi tehty kun taas teatterissa näyttelijöillä on vain tämä hetki tehdä täydellinen roolisuoritus.

Mila: Teateriin mennessäni en oikein osannut odottaa näytelmältä mitään. Olen muutamaan kertaan aiemminkin käynyt teatterissa, mutta en tienny Chicago näytelmästä mitään, joten en oikein osannu odottaa siltä mitään. Näytelmän alussa lavalle astui mies, joka juonsi välillä näytelmän kulkua. Alkujuonnon jälkeen kun Roxie tuli lavalle autolla ajattelin, että näytelmä voisi olla ihan hyvä. Olin silti pettynyt näyttelijä suorituksiin, etenkin Roxien näyttelijä oli hieman vanhahtava roolin. Mielestäni rooliin olisi sopinut joku hieman nuorempi näyttelijä. Näytelmässä kuitenkin pidin paljon Roxien aviomiehestä Amoksesta, koska hän oli niin sympaattinen ja hieman hölmö hahmo. En kuitenkaan pitänyt näytelmästä niin paljon, koska tarina oli aika karu vaikka se kyllä kuvasti hyvin Chicagon luonnetta, mutta näytelmä ei ollut sen tyylinen josta pidän. Pidän elokuvista enemmän, koska pidän todella paljon scifi-elokuvista ja näytelmiä ei ole scifi tyylisinä, eikä scifi näytelmä varmaan olisi niin hyvä kuin elokuvat ja elokuvissa on myös se hyvä, että on erikois tehosteita, joten mielikuvitus maailman voi luoda valkokankaalle, eikä sitä tarvitse itse ajatella.

Laura: Olimme Roosan ja Milan kanssa käyneet ostamassa liput näytöstä edeltävänä päivänä. Kassalla meille toivotettiin " Erittäin mieluisaa teatterikokemusta!" ja sitä toivoinkin.
Olen käynyt teatterissa aijemminkin, lapsena kävin katsomassa Prinsessa Ruususen ja noin vuosi sitten Kissa kuumalla katolla -näytelmän. Odotin Chicagolta samaa lumoavaa tunnetta, jonka valot ,laulu ja upeat puvustukset olivat saaneet aikaan edellisilläkin kerroilla.
Lauantaina Lahden kaupunginteatterin tutut portaikkolavasteet rullasivat eteemme ja näytös alkoi. Paikkamme vasemmalla yläpermennolla tuntuivat olevan hämmästyttävän lähellä näytteliöitä. Näytelmään oli helppo päästä sisälle hyvin onnistuneen puvustuksen ja lavastuksen ansiosta. Roxie kaikessa hattaramaisuudessaan ja Velma viekkaasti keimaillen loivat koko näytelmän ajaksi mielenkiintoisen vastakkainasettelun. Asianajaja Billy Flynn hurmasi yleisön jokaisen naisen keventäen tunnelmaa, joka oli hetken aikaa keinunut murhaajattarien ahdingon ympärillä.
Mainittavaa on, että näytteliät osasitvat asiansa hyvin. Erityisesti Roxien näytteliä Hanna Vahtikari , jonka roolin vaikeus oli selvästi osoittaa, että hän osaa näytellä ja laulaa, vaikka Roxien hahmo ei tiedäkkään mitä tehdä lavalla.  Jazz-musiikki vei mennessään, ja yleisöstä kuuluneet naurahdukset ja kohahdukset viestivät, että tämä näytelmä vakuutti kaikki ikäluokat.
Teatterissa käynti eroaa monin tavoin elokuvissa käymisestä. Minusta teatterissa käynti on paljon ainutkertaisempaa kuin elokuvien katselu, koska vain tämä salillinen katsojia näkee tämänkertaisen esityksen ,kun taas elokuva on aina samanlainen .
Chicago vaikutti minuun erityisen positiivisesti, kukas nyt ei piristyisi muutaman tunnin glitteriä, glamouria ja taidokasta esiintymistä katseltuaan. Näytelmän päätyttyä ja aplodien jatkuttua loputtomiin näytteliät toivottivat hauskaa ystävänpäivää.
Minä poistuin teatterista saxofonisooloa hyräillen, Hurlum-heitä-vaan!

Pikku naisten matkassa

Kirja, jonka luin on Pikku Naisia ja Pikku Naisia 2. . Toinen osa on ilmestynyt myös nimellä Viimevuotiset ystävämme. Kirjan alkuteos Little Women ilmestyi 1868 mutta lukemani painos on ilmestynyt Pieksamäellä 2004. Kirjan on kirjoittanut Louisa M. Alcott. Pikku Naisia on vahvasti Alcott'n elämänkerrallinen teos.

Kirja kertoo Marchin perheestä , johon kuuluu isä , äiti ja neljä tytärtä Meg, Jo, Amy ja Beth.
Henkilöhahmojen luonteiden erilaisuus, eräänlainen köyhyys ja yksinkertaisen elämän vaaliminen ovat kirjan kantavia teemoja, joiden ympärillä päiväkirjamaisesti kerrotut tarinat pyörivät.
Teoksena Pikku naisia on ennenkaikkea kasvutarina. Kirja seuraa Marchin perheen elämää  yhteensä yhdeksän vuoden ajan, jonka aikana tytöt kasvavat tyttösistä nuoriksi naisiksi ja ymmärtävät elämälleen tärkeitä asioita ilman oppikirjoja tai  ohjeita. Tämä seikka hämmästytti minua luettuani kirjan. Tytöt olivat itse ottaneet selvää kaikesta, mitä minäkin tiesin, mutta olin oppinut koulussa. Tuolloin 1860- luvulla piti itse selvittää asiat, jos tahtoi olla seurapiirikelpoinen , jota Marchin tytöt totisesti olivat.
Tarinassa on muutamia käännekohtia , joiden mainitsematta jättäminen olisi Amyn sanoja mukaillen "täysin sandaalimaista" ( Lue; skandaali). Ensimmäinen  niistä on tyttöjen naapurissa asuvan Thedore Laurencen eli Laurien tapaaminen. Erityisesti rasavilli Jo haluaa tutustua häneen, ja kun niin tapahtuu, Laurie seuraa tyttöjä tarinan edetessä maailman ääriin asti, joka tässä tapauksessa tarkoittaa Eurooppaa . Toinen mainittava asia on Herra Marchin sairastuminen yhdysvaltojen sisällissodan kenttäpastorina. Rouva March lähtee hoitamaan sairasta miestään viikoksi ja tuon viikon aikana tytöt kasvavat henkisesti enemmän kuin missään muussa kohtaa kirjaa. Tällä samaisella viikolla Beth sairastuu tulirokkoon, joka horjuttaa hänen terveyttään ja suistaa sen raiteltaan lopulta kohtalokkaasti.
Ensimmäisen ja toisen osan välissä on kolme vuotta aikaa.
Pikku naisia 2. alussa Meg menee naimisiin ja Amy lähtee  satumaiseen Eurooppaan toteuttamaan unelmiaan taiteen saralla. Jo päättää, että tahtoo lähteä hetkeksi aikaa pois kotoa, ja matkustaa New Yorkiin kotiopettajattareksi . Kirjan seuraava suuri käännekohta on Bethin kuolema, joka varjostaa toisen osan koko loppupuoliskoa. Tässä kohtaa kirjaa kuvataan tunteita kuolemaa kohtaan kaikkien hahmojen osalta. Bethin kuolema saa lukijan miettimään, mikä sairaus ajoi Bethin kuolemaan ja olisiko hänet voitu pelastaa nykylääketieteen avulla.

Kirja kumminkin päättyy onnelisesti Laurien ja Amyn  mentyä naimisiin , Megin saatua kaksoset  Laurien kotiopettajan John Brooken kanssa ja Jon rakastuttua New Yorkissa tapaamaansa saksalaiseen professoriin  Herra Bhaeriin. Aivan kirjan lopussa koko mainittu suku on kokoontunut edesmenneen, rikkaan Marchin tädin taloon, Plumfieldiin sadonkorjuujuhlaan.
Nyt jo isoäidiksi tullut Rouva March ylistää tyttäriensä onnea sanoen : "Voi tytöt, elättepä te miten kauan tahansa, minä en osaa kaivata teille tätä suurempaa onnea!"

Pikku naisia on mielestäni hyvä kirja sen kaikissa merkityksissä. Meg, Jo, Amy ja Beth yrittävät olla hyviä ja toimia niin että elämä olisi mukavanpaa ja helpompaa. Eikä ole suinkaan tyttömäistä hömppää, kaikista pukujen, kauniiden hansikkaiden ja bonettien kuvauksista huolimatta. Ne kuuluvat kirjan luonteeseen, ovathan he kumminkin Pikku naisia.

Pieni kulttuuriannos

Pieni kulttuuriannos

Innostuin kun kuulin, että TET-paikkaani päiväkotiin tulee Lahden sinfoniaorkesterista jousikvartetti soittamaan.

Kun he saapuivat olin pukuhuoneessa ja kuulin kuinka he virittivät viuluja, alttoviulua sekä selloa. Silloin aloin hymyilemään.

Koko päiväkodin väki kokoontui saliin ja pienen alkupuheen jälkeen he soittivat Mozartin pienen yö soiton. Silloin ihastukseni klassista musiikkia kohtaan kuohusivat ja muuttui rakkaudeksi. En ymmärrä miten musiikki voi saada tuollaisen olon. Unohdin syyn  miksi olin siellä vaan musiikki oli ainoa jonka kuulin ja näin.

Muita kappaleita he soittivat Beatlesin Yesterday (joka oli todella upeata kuunneltavaa) sekä vanhan  hämäläisen rakkauslaulun.

Konsertin jälkeen henkilökuntakin ylisti konsertin kappaleita ja itse löysin klassisen musiikin viehätyksen.

Roosa