Minun Roomani

Heräsin elokuisena aamuyönä kolmelta. Olin odottanut tätä matkaa tähän kaupunkiin jo viisi vuotta. Tulisin viettämään neljä seuraavaa päivääni Roomassa.




Lentokoneemme saapui Rooman Fiumicinon lentokentälle kymmenen aikaan aamupäivällä. Matkalaukkujen odottelun jälkeen ostimme junaliput ja suuntasimme junalla Terminin rautatieasemalle. Junassa näin värikkäitä ja hieman rapistuneita italialaisia kerrostaloja, jotka olivat aika lähellä rautatietä.




Junan saavuttua asemalle lähdimme kävelemään meidän ihanaan pieneen hotelliimme, joka on 1700-luvulta peräisin oleva palatsi Capranica del Grillo. Menimme bussiaseman läpi ja puiston ohi, kun saavuimme suuren ympyrän muotoisen Piazza della Repubblica aukion kohdalle. Sen keskellä oli suihkulähde, jonka ympäröi liikenneympyrä. Sivuilla oli hulppeat hotellit, joiden eteen oli laitettu punainen matto ja pikkolot saapuivat hakemaan matkatavaroita autoista. Jatkoimme hotellillemme päin Via Nazionale katua pitkin, jonka varrella oli suuri koristeellinen rakennus Palazzo della Esposizioni, joka toimii taidemuseona. Kadun varrella oli myös lukuisia vaate- ja kenkäkauppoja. Saavuttuamme hotelliin jätimme matkalaukkumme aulaan odottamaan huoneiden vapautumista. Mahamme kurni jo sen verran, että päätimme lähteä syömään. Päädyimme syömään matkan varrella näkemäämme Burger Kingiin. Kyllä, ensimmäinen ateriani Italiassa olivat ranskalaiset, coca-cola sekä hampurilainen.




Kun avainkortti oli kädessämme menimme asettumaan huoneeseemme. Käytävä oli mutkainen ja kapea 1700-luvun tyyliin. Huoneemme oli pikkuruinen, mutta erittäin suloinen, punasine tapettiseinineen ja suurten punaisten verhojen, joissa oli pitonaruina paksut kultaiset tupsut. Avasin huoneemme ikkunan, joka oli sisäpihalle päin. Huomasin kirkon kauniin tornin joka näkyi vastapäisen talon katon yli.  Samaisen talon katolla oli myös kaunis puutarha, jossa kukki aniliininpunaisia kukkia. Illemmalla päätimme lähteä katsomaan mitä hotellimme lähettyviltä löytyy. Vieressämme oli Vittorio Emanuele II monumentti ja Piazza Navona. Löysimme myös Fontana di Trevin joka harmiksemme oli korjaustöiden alla.



Seuraavien päivien aikana tuli käytyä Colosseumilla, joka oli yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä sen jälkeen mitä olen lukenut sen historiasta. Via del Corson ostoskadulla, joka mielestäni voitaisiin luokitella tietynlaiseksi nähtävyydeksi, sillä kadulla olevat rakennukset missä tunnettujen liikkeiden myymälöitä oli, olivat ne todella kauniita ja ihania kivijalkakauppoja. Sivukadulla Espanjalaisille portaille päin olivat kalliit luksusmerkit, sekä yksi aivan ihana conditoria, jonka näyteikkunaan jäin tuijottelemaan sen kakun niin elegantteja ja yksityiskohtaisia koristeluja. Espanjalaiset portaat kävelimme ylöspäin ja maisemat kantoivat pitkälle talojen yli. Päätimme jatkaa kävelyä ylärinteeseen, jossa oli jonkinlainen puisto, joka kartasta katsottuna oli Villa Borghese. Puisto oli todella kaunis ja istuimme siellä paahtavalta auringolta suojassa.




Via del Corson päässä oli suuri aukio Piazza del Popolo. Popolon kohdalta pääsee Tiber-joen yli ja sielläkin oli lukuisia kauppoja, joista tuli ostettua saippuaa, pastaa ja niin edelleen. Lopulta saavuimme Vatikaaniin, mutta emme meinanneet päästä sisälle sillä Vatikaani oli täynnä saksalaisia nuoria, jotka tukkivat koko Vatikaaniin pääsyn. Löysimme kuitenkin sisäänkäynnin ja niin näimme valkoiset korkeat pylväät, suuren aukion ja Basilica S.Pietron, jonka suuruus ja koristeellisuus oli mahtava.




Matkan aikana emme päässeet kunnolla maistelemaan Italialaisia ruokia, vaan söimme pizzaa ja pastaa. Hotellimme viereisestä pizzapaloja myyvästä pizzeriasta tuli lähikuppilamme, josta haimme joka päivä juusto-kinkku-parsakaalipizza palat ja menimme syömään sitä portaille josta näimme Piazza Venezialle. En yhtään ihmettele miksi sanotaan Italiassa olevan parasta jäätelöä. Gelaterioita tuli vastaan joka kadun kulmassa ja sillä ei oikeastaan ollut paljoa väliä mihin niistä astui sisälle, mutta aina sai todella hyvää jäätelöä. Itse ihastuin mansikkasorbetin tyyliseen jäätelöön ja tumma suklaa gelatoon.




Rakastuin tähän kauniiseen kaupunkiin, jota on hyvin vaikea kuvailla sanoin, sillä koko ajan ympäröi kauneus. Jokainen rakennus ansaitsisi ylistykset, sillä en ollut ikinä nähnyt mitään noin upeaa. Kaupunki oli samaan aikaan rento, mutta toisaalta se oli niin elegantti ja tyylikäs Parasta mielestäni kaupungissa oli kuljeskella mukulakivillä iltaisin syöden gelatoa.

Koti kääpiöille

Hobitti-trilogiaan kuuluu kolme elokuvaa :Odottamaton matka , Smaugin autioittama maa ja viiden armeijan taistelu. Hobitti on J. R. R. Tolkienin kirjaan Hobitti eli sinne ja takaisin perustuva kolmiosainen elokuvasarja.

Ensimmäinen elokuva kertoo siitä kuinka ryhmä kääpiöitä haluaa vallata kotinsa takaisin jonka lohikäärme Smaug oli suurien rikkauksien takia valloittanut.Velho Gandalf Harmaa kutsuu kääpiöt 50-vuotiaan Bilbon kotiin Bilbon tietämättä.Bilbo liittyy vastahakoisasti retkikuntaan ”voroksi” auttamaan heitä varastamaan aarteen takaisin Smaugilta. Hukilla ratsatavat örkit jahtaavat seuruetta, jonka Gandalf johtaa Rivendelliin, jossa Elrond auttaa kääpiöitä löytämään kartasta vihjeen sisäänkäynnistä, joka on näkyvissä vain Durinin päivänä. Gandalf kertoo Valkoiselle Neuvostolle Noidasta ja näyttää Radagastin löytämän Angmarin Noitakuninkaalle kuuluneen Morgulin veitsen, mutta Elrond ja Saruman Valkoinen eivät pidä Noitaa suurena uhkana.Gandalf lähettää Bilbon ja kääpiöjoukon Sumuvuorille, missä yöllä hiidet vangitsevat heidät ja vievät kuninkaansa, Ison hiiden, eteen. Bilbo pääsee pakoon ja kohtaa Klonkun, joka tiputtaa taskustaan kultaisen sormuksen. Bilbo ottaa sormuksen ja laittaa sen taskuunsa. Klonkku huomaa hänet ja vaatii heidän pelaavan arvoituspeliä. Laittaessaan sormuksen sormeensa, Bilbosta tulee näkymätön ja hän seuraa Klonkkua pois luolasta. Gandalf surmaa Ison hiiden ja he pakenevat vuorelta. Örkkipäällikkö Azog Turmelija ,joka oli menettänyt kätensä taistelussa Thorinia vastaan, hyökkää joukkoineen heidän kimppuunsa, ja kääpiöt joutuvat kiipeämään puihin. Thorin haastaa Azogin, mutta häviää taistelun ja melkein kuolee, mutta Bilbo estää örkkejä tappamasta häntä. Gandalfin kutsumat kotkat pelastavat joukon ja vievät heidät Otavankalteeseen. Gandalf herättää Thorinin ja he katsovat kukkulalta näkyvää Ereboria, missä linnun koputus herättää nukkuvan Smaugin.

Toinen elokuva alkaa takaumalla, jossa kääpiö Thorin Tammikilpi ja Gandalf tapaavat Briissä Pomppivan Ponin majatalossa vuotta ennen elokuvien tapahtumia. Gandalf suostuttelee Thorinin etsimään retkikuntaansa neljännentoista jäsenen, jonka tehtävä on varastaa Arkkikivi lohikäärme Smaugin valtaamasta Ereborista. Sen jälkeen elokuva jatkuu siitä, mihin ensimmäinen elokuva päättyi. Bilbo huomaa, että heitä jahtaa suuri karhu. Karhu paljastuu nahanvaihtajaksi nimeltä Beorn , joka Gandalfin vakuuttelemana suostuu antamaan retkikunnalle yösijan. Aamulla Gandalf jättää retkikunnan, mutta saattaa sitä ennen Bilbon ja kääpiöt Synkmetsän laidalle ja neuvoo heitä olemaan poikkeamatta polulta. Matkalla kääpiöt poikkeavatpolulta ja joutuvat jätti hämähäkkien kynsiin, mutta Bilbo onnistuu pelastamaan heidät sormuksensa sekä miekkansa avulla. Sitten paikalle tulee Legolasin ja Taurielin johtama metsähaltiajoukko, jotka vievät heidät haltiavaltakuntaan ja vangitsevat heidät. Thranduil joka on metsähaltijoiden kuningas tarjoaa Thorinille vapautta, jotta saisi jalokiviä Ereborista, mutta Thorin on vielä katkera haltijoille, jotka eivät auttaneet kun Erebor valloitettiin ja hän kieltäytyy. Bilbo kuitenkin vapauttaa heidät ja he pakenevat tynnyreissä jokeen. Tauriel lähtee kääpiöiden avuksi tietäen, että Legolas seuraisi häntä. Samaan aikaan Gandalf ja Radagast Ruskea saavat selville, että nazgulien haudat on murrettu auki. Retkikunta tapaa rannassa miehen nimeltä Bard, joka maksua vastaan kuljettaa heidät järven yli järvikaupunkiin.Ereborin juurella retkikunta löytää kartassa mainitun salaisen sisäänkäynnin ja Bilbo lähetetään etsimään Arkkikiveä, mutta herättää vahingossa Smaugin . Bilob jakääpiöt yrittävät epätoivoisesti surmata Smaugin upottamalla hänet kultaan, mutta Smaug pääsee pois ja lähtee tuhoamaan Järvikaupunkia.

Kolmas elokuva alkaa sillä kuinka Smaug yrittää tuhota Järvikaupungin, mutta Bard ampuu Smaugia mustalla nuolella, johon Smaug kuolee, mutta järvikaupunki tuhoutui ja he olivat kodittomia joten lähtivät hakemaan turvaa kääpiöiden luota.Thranduil saapuu armeijoineen Laaksoon ja lähtee Bard mukanaan neuvottelemaan Thorinin kanssa, jotta heidän kansansa saisivat aarteista oman osansa. Thorin kuitenkin kieltäytyy antamasta kolikkoakaan.Ensin ihmiset ja haltiat aikoivat hyökätä kääpiöitä vastaan, mutta kun örkkiarmeijat ilmestyvät he liittoutuvat örkkejä vastaan. Korppikalliolla Fíli joutuu ansaan ja hänet tapetaan. Tauriel yrittää päästä Kílin luokse, mutta joutuu Bolgin väijyttämäksi. Lopulta Kíli uhraa itsensä suojellakseen Taurielia. Bilbo saapuu kalliolle varoittamaan Thorinia ja joutuu taisteluun, mutta örkit lyövät hänet tajuttomaksi. Taistelu alkaa näyttää epätoivoiselta, kunnes kotkat saapuvat taisteluun mukanaan Radagast sekä Beorn . Thorin onnistuu lopulta tappamaan Azogin, mutta haavoittuu itse kuolettavasti. Hän ehtii kuitenkin ennen kuolemaansa tehdä sovinnon tajuihinsa heränneen Bilbon kanssa. Bilbo hyvästelee Thorinin retkikunnan eloonjääneet ja lähtee Gandalfin kanssa takaisin Kontuun. Konnun rajalla he hyvästelevät toisena ja Gandalf tunnusta tienneensä Bilbon sormuksesta ja varoittaa sen käytöstä, vaikkei tiedä sen todellisista voimista. Bilbon tarina päättyy, kun hän huomaa muiden hobittien myyvän hänen tavaroitaan, koska luulivat häntä kuolleeksi. Hän todistaa itsensä eläväksi kääpiöiden sopimuksessa olevalla allekirjoituksella. 60 vuotta myöhemmin Bilbon 111. vuotissyntymäpäivänä hänen oveensa koputetaan. Bilbo sanoo ärsyyntyneesti, ettei hänellä ole aikaa sukulaisille. Mutta vieras sanoo olevansa "vanha ystävä" ja paljastuu itse Gandalfiksi

Pidin elokuvista todella paljon. Erikois tehosteet olivat todella hienosti tehtyjä ja kun miettii kuinka esim. Smaug ja Azog on tehty tietokoneella, mutta he näyttävät todella aidoilta. Kääpiöiden maskeeraukset myös olivat todella hienosti tehtyjä, koska ei meinannut tunnistaa näyttelijöitä kääpiöiksi.Elokuvaon kuvattu Uudessa-seelannisa ja haluaisin itsekkin käydä siellä, koska elokuvan maisemat olivat aivan huikeita.Martin Freeman on yksi lempi näyttelijöistäni ja sopi mielestäni erinoimaisesti Bilbon rooliin. Pidin myös Taurielistä hahmona, vaikka häntä ei olekkaan kirjassa, mutta hän sopi elokuvaan erinomaisesti. Elokuva oli mielestäni fantasia elokuva, koska siinä on eri lajeja kuten haltioita ja kääpiöitä.

Hercule Poirot`n murhamysteerit

Olen katsonut rikos tv-sarjoja siitä lähtien, kun minun on annettu katsoa niitä televisiosta. Siitä lähtien ne ovat olleet yksi suosikki genre minulle. Hercule Poirot on suosikkini, sillä sen rikokset ovat toteutettu mitä nerokkaimmalla tavalla, siinä yksityiskohdilla on merkitystä rikoksen ratkaisemiseksi. Esimerkiksi silloin, kun murhaaja oli esittänyt uhria ja hän oli opetellut peilin kautta meikkaamaan uhrinsa tavoin, mutta huomaamattaan hän oli piirtänyt kauneuspilkun väärälle puolelle kasvoja. Salapoliisitarinat ovat erilaisia, mutta niistä löytää yhtäläisyyksiä kuten esimerkiksi myrkkyjen käyttö murhavälineenä, ja kun kaikki jakson henkilöt kokoontuvat lopussa Poirot`n paljastaessa murhaajan.


Hercule Poirot on maailmankuulu salapoliisi. Hän on pieni, pyöreä belgialaismies, jolla on viikset kammattuina ja vahattuina. Hän kävelee pienillä askeleilla, joka voi muistuttaa hieman pingviiniä. Hän on tarkka ja aina tyylikäs. Poirot on toiminut ennen eläköitymistään Belgian poliisissa ja nauttii saadessaan aina uuden rikoksen ratkottavaksi.  Rikoksen ratkaisemiseksi, hän käyttää pieniä harmaita aivosolujaan.

Poirot`na on näytellyt David Suchet vuodesta 1989 aina sarjan viimeiseen jaksoon, joka esitettiin vuonna 2013. David Suchetin suoritus Poirot`na on ainutlaatuinen. En osaisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin.




Poirot`lla on ystävä ja apuri kapteeni Hastings, joka on hieman hölmön puoleinen. Poirot`n ystäviin lukeutuu myös kirjailija Ariadne Oliver, joka välillä auttaa ratkomaan murhia. Jaksoissa tavataan myös neiti Lemon, Poirot`n sihteeri.


Jaksot lähtevät liikkeelle, kun joku murhataan ja Poirot on paikan päällä tai häneltä tullaan pyytämään apua. Murhaaja saadaan kiinni eri tavoin, joskus murhaaja on tehnyt virheen, joskus asiat eivät ole siltä miltä ne näyttävät, mutta murhat on tehty aina loogisella tavalla. Poirot ei yleensä riko lakia etsiessään rikoksen tekijää, mutta hänet on nähty murtomiehenä. Myös viimeisessä jaksossa, kun hän ei saa todistettua murhaajaa Poirot turvautuu viimeiseen oljenkorteen saada annettua murhaajalle oikeutensa.


Tv-sarja pohjautuu Agatha Christien kirjoittamiin Hercule Poirot kirjoihin. Sarja sijoittuu 1920-1930 lukujen Englantiin.

Tulivuori kulttuuria

Kävimme helmikuussa Teneriffalla ja siellä ollessamme kävimme opstetulla kierroksella tulivuorella nimeltä Teide. Teide on 3718m korkea ja se on Espanjan korkein huippu ja maailma kolmanneksi korkein tulivuori. Teide oli todella hieno paikka ja siellä oli monta yllättävä asiaa. Olimme kaikki yllättyneitä kun menimme bussilla ylöspäin niin kasvillisuus alkoi olla havumetsää mitä ei muuten ole teneriffalla koska siellä on niin kuumaa ja kuivaa.Matkalla näkyi myös todella kauniita vaaleanpuna kukkaisia puita, jotka olivat manteli puita, joissa sattui juuri silloin onneksemme olemaan kukkia. Aivan ylhällä ei ollut enään mitään kasvillisuutta, mutta näkymä oli todella kaunis ja siellä oli lämmintä, koska Teide nousee pilvien yläpuolelle joten siellä paistaa aina aurinko. Teide näkyi jo lentokoneesta kun lähenimme Teneriffaa. Opas kertoi legendasta, jonka mukaan aurinkon jumala kaapattiin ja suljettiin Teiden sisälle joten maailmassa oli pimee ja mieleeni tuli Kalevalasta tarina, jossa Pohjolan emäntä nappaa auringon ja sulkee sen vuoren sisälle. Teidellä käydessämme pysähdyimme myös katsomaan kivimuodostelmaa, jota kutsuttiin Jumalan peukaloksi ja siihen liittyi tarina, että jos siihen koskee Teide purkautuu. Espanjalaiset uskovat tähän vieläkin ja kivimuodostelmaa vahditaan, ettei kukaan koskisi siihen. Teidellä käyminen oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja jos on menossa Teneriffalle suosittelen siellä käymistä.

Tässä näkyy Jumalan peukalo

Palasista kokonaiseksi

Lukemani kirja on Elizabeth Gilbertin vuonna 2006 ilmestynyt, hänen omaan elämäänsä pohjautuva, romaani. Kirjan nimi EatPrayLove kuvaa mielestäni kirjaa todella hyvin, sillä Elizabeth matkustaa vuoden ajan käyden kolmessa eri maassa. Italiassa hän keskittyy syömiseen ja elämästä nauttimisen oppimiseen, Intiassa rukoilemiseen sekä viimeiseksi Indonesiassa tasapainon tavoittelemiseen.

Kirjan rakenne on nerokas, sillä se on jaettu kolmeen osaan maiden mukaan. Jokaisessa osassa on 36 lukua eli niitä on yhteensä 108. Tämä rakenne pohjautuu intialaiseen rukousnauhaan, jossa on vielä 109. helmi, joka on kirjassa johdanto. Tämä jako tuo mielestäni kirjalle jo heti alussa oman persoonallisuuden. Itse käsittelen esitelmässäni jokaisen maan kerrallaan, koska kun kirjassa siirrytään uuteen maahan, aloitetaan jokin asia alusta.

Italia: Tarina lähtee liikkeelle Roomasta, jossa Liz asuu Espanjalaisten portaiden ja Piazza de Popolon välissä. Siellä hän on viettänyt iltaa tandemkieliparinsa Giovannin kanssa. Palatessaan asuntoonsa hän sulkee sen oven ja on siellä aivan yksin. Tajuttuaan sen, hän alkaa kertomaan syytä sille, miksi hän on Roomassa, rakkauden kaupungissa, yksin.




Liz oli kylpyhuoneen lattialla hänen ja aviomehensä uudessa talossa New Yorkissa. Hän oli myöntänyt viimein itselleen, ettei halua olla naimisissa enää eikä halua saada lasta. Niinpä hän ottaa miehestään avioeron, joka kuitenkin paisuu paisumistaan rumaksi riidaksi. Avioeronsa aikaan Liz pakenee näyttelijä ja kirjailija Davidin syliin. He rakastuvat, mutta rakkauden kesä päättyy aikanaan. Liz sairastuu masennukseen ja kaikki tuntuu olevan liikaa hänelle. David ja Liz eroavat ja hän esittää itselleen kysymyksen "Mitä sinä haluaisit tehdä, Liz?" Lopulta hänelle jää käteen kuva siitä, mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa matkustaa Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan.


Avioero saadaan lopulta päätökseen. Niin Liz myy, luopuu, irtisanoutuu ja lähtee Italiaan.

Roomassa Liz oppii nauttimaan elämästään. Hän opiskelee italiaa, kävelee ympäri Roomaa, syö hyvin, ystävystyy uusiin ihmisiin viettäen heidän kanssaan aikaa, matkustaa Italiassa kysyen "Missä voisin syödä illallistani?" ja yksinkertaisesti löytää elämästä kauneutta.


Italian osuus oli suosikkini, sillä olen itse ollut Roomassa ja innostuin aina kun Liz kulki jossain, missä olin itsekin kulkenut.

Intia: Liz saapuu Mumbaihin yöllä ja matkustaa taksilla kaukaiseen kylään, jossa sijaitsee hänen gurunsa ashram. Liz muuttaa sinne ja saa huoneen, jonka hän jakaa huonetoverinsa kanssa ja tekee työtä pesten lattioita. Hän tapaa Teksasilaisen Richardin, jonka elämä ei ole mennyt täydellisesti. Richard on toiminut useissa eri ammateissa ja ollut alkoholin ja huumeiden vieteltävissä. Richard on mielestäni kirjan yksi hauskimmista ja viisaimmista henkilöistä tässä kirjassa sekä pieni kevennys etenkin todella syvällisen ja hengellisen Intian kappaleen aikana. Richardilla on mielestäni tärkeä osa Lizin matkassa.


Lizin kuuluu ashramin päivärytmin mukaan meditoida aamuisin, mutta se osoittautuu erittäin hankalaksi, sillä hänen mielensä ei ole tyyni kaiken tunteiden hullunmyllyn takia. Hänelle tuottaa myös vaikeuksia laulaa 182 säkeinen Guru-gita laulu, joka saa hänet hikoamaan Intian aamupakkasissa ja nostamaan suuren vihan gurunsa opettajaa Swamijia kohtaan. Hän kuitenkin huomaa eräänä aamuna nukuttuaan pommiin, jääneensä huoneeseensa lukkojen taakse ja hypättyään viisi metriä alas huoneensa ikkunasta, jotta ehtisi Guru-gitaan. Hän tajuaa haluavansa laulaa Guru-gitaa, esittäessään pyyteettömän ja puhtaan rakkauden laulun siskonpojalleen.


Liz päätti jäädä ashramiin samana päivänä, kun hänen huonetoverinsa kertoi näkemästään kummallisesta unestaan. Alun perin hänen suunnitelmanaan oli lähteä kiertämään muutamaksi kuukaudeksi Intiaa.Tämä päätös auttoi Liziä päästämään vanhasta irti ja keskittymään tähän hetkeen.




Vaikka Intian osuus oli kirjan puuduttavin kaiken hengellisyyden ja viisauden kanssa, se vei kirjan päähenkilöä paljon eteenpäin elämässä.

Indonesia: Liz saapuu Indonesiaan tyhjän päälle, hän ei tiedä missä tulee asumaan, hänellä ei ole ystäviä, eikä hän tiedä mitä tulee tekemään Balilla. Hän tietää vain yhden ihmisen siellä, poppamies Ketut Liyerin, jonka hän oli tavannut pari vuotta sitten käydessään Balilla.


Liz asettuu asumaan pieneen suloiseen hotelliin, jonka henkilökuntaan kuuluva italiaa rakastava Mario vie Lizin Ketutin luo. Vanha höperö poppamies ei muista aluksi Liziä, mutta lopulta Ketut muistaa newyorkilaisen kirjailijan. Liz käykin melkein joka päivä Ketutin luona opettamassa tälle englantia ja Ketut opettaa meditaatiota Lizille. Kun hän saa tukijalustan elämälleen Balilla, Liz aloittaa vuokraten pienen mökin, jonka terassi on tehty marmorista, pienessä lammessa uiskentelee kultakaloja ja lumoavassa puutarhassa kasvaa trooppisia kasveja. Aamuisin tässä pienessä paratiisissa soi trooppisten lintujen laulu sekä iltaisin sirkkaorkesteri sammakkobassoineen.


Eräänä päivänä häneen osuu pieni linja-auto ja hänen ruhjepolvensa tulehtuu. Ketut ei osaa parantaa tätä ja Liz päättää mennä toiseen parantolaan, jota pitää Wayan Nuriyasih. Hän on  kolmen lapsen köyhä yksinhuoltajaäiti, joka pitää pientä parantolaa. Näin alkaa Lizin ja Wayanin ystävyys. Ystävyyttä kuitenkin koetellaan, kun Liz kerää amerikkalaisilta ystäviltään suuren summan rahaa uuteen parempaan taloon Wayanille, mutta hän pitkittelee ostopäätöstään ja alkaa muodostua kysymys onko Wayanin aikomus ostaa talo?




Liz päätti välttää rakkaussuhteita vuotensa aikana, mutta kun kuvioihin astuu Balilla asuva brasiliainen mies, Felipe, ei sitä voi enää estää. Heille syntyy intohimoinen suhde ja he rakastuvat. Liz alkaa myös nähdä itseään ulkoapäin kauniiksi ja nuoreksi. Mutta millaisen elämän Bali voi tarjota hänelle, kun Liz ei totu Balilaiseen elämän tyyliin?




EatPrayLove on mielestäni yksi parhaimpia lukukokemuksiani. Tästä kirjasta voidaan nimittäin sanoa, että 349 sivuun mahtuu paljon, ilman että lukija väsyy. Pidin erityisen paljon siitä, että kirjassa oli tietoa maiden kulttuureista. Elizabeth Gilbert osaa kirjoittaa mielestäni hauskasti, ymmärrettävästi ja kauniisti. Vaikka kirjassa puhuttiin ikävistä asioista, ei lukijalle tullut negatiivista olotilaa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä pitävät syvällisistä ja matkustelusta kertovista kirjoista.

Mysteeri pelastaja

Sarja on nimeltään Doctor Who. Seon alkanut jo vuonna 1963, mutta itse katsoin uudistetun sarjan joka on alkanut vuonna 2005 ja jatkuu edelleen. Sarjassa on tällä hetkellä 8 kautta. Sarja kertoo hahmosta nimeltä Tohtori, joka on 1000 vuotias ajan herra. Tohtorilla on aikakone nimeltä Tardis, joka matkustaa läpi ajan ja avaruuden ja hänellä on myös työkalu nimeltä äänimeisseli, joka toimii kaikkeen paitsi puuhun. Sarjassa Tohtorilla on monta eri kumppania, jotka matkaavat hänen kanssaan eri planeetoille, joissa on aina joku pelastettavana. Tohtorilla on tapa välttää kuolemaa, jota kutsutaan uusiutumiseksi, jossa tohtorin kuoleva keho muuttuu uudeksi ja myös tohtorin luonne ja pukeutumistyyli vaihtuu. Uusiutuminen mahdollistaa sen, että kahdeksan kauden aikana tohtoria on näytellyt neljä eri näyttelijää. Sarjassa Tohtorilla on erilaisia vihollisia joista useita hän kohtaa enemmän kuin kerran. Dalekit ovat Tohtorin ja ajan herrojen arkkivihollisia jotka tuohavat kaiken tieltänsä ja ovat itse melkein tuhoutumattomia. Sarjan lempikausiani ovat ne, joissa Tohtoria näyttelee Matt Smith, jonka nimikkona on punainen rusetti ja henkselit.Tohtorin kanssa matkustaa pariskunta Amy ja Rory Pond. Sarjassa Tohtori menee naimisiin River Songin kanssa, joka on Amyn ja Roryn lapsi, mutta Tohtori ei tiennyt sitä. Sarja sijoittuu ympäri avaruutta mutta silti suurin osa jaksoista tapahtuu Lontoossa. Sarja on scifiä mikä tulee hyvin selville, koska melkein kaikki tapahtuu avaruudessa ja Tohtorikin tulee toiselta planeetalta ja siinä on myös aikamatkustusta, joka on tyypillistä scifi-sarjoille. Itse pidän sarjasta, koska saa kokoajan odottaa jännityksellä mitä tapahtuu seuraavaksi ja siinä on paljon erilaisia juonenkäänteitä joita ei osaa odottaa. Hahmot ovat myös aivan mahtavia ja niihin kiintyy nopeasti miksi onkin surullista kun ne vaihtuvat. Sarja on ehdottomasti lempi sarjani, koska siihen ei kyllästy ja jokainen jakso on erilainen tarina.

Piiasta prinsessaksi

Kävin 20pv perjantaina katsomassa elokuvan Tuhkimo. Elokuva on modernisoitu versio kaikkien tuntemasta klassikko disney elokuvasta tuhkimosta. Elokuva oli mielestäni todella hyvin toteutettu. Elokuvan juoni oli helposti seurattava  ja hyvin mielenkiintoinen. Pidin todella paljon tuhkimoa näyttelevästä Lily Jamesista, hän oli täydellinen hahmoon ja näytteli muutenkin todella hyvin. Cate Blanchett sopi pahan äiti puolen hahmoon täydellisesti. Olin yllättynyt siitä että haltiakummia esitti Helena Bonham Cartetr, koska en osannut ajatella häntä siihen roolin, mutta hän oli todella hyvä ja hauska. Ympäristössä jossa  elokuvaoli kuvattu oli todella luonnollinen ja sopi elokuvaan erittäin hyvin. Puvustus oli todella hienoa, pidin todella paljon tuhkimon juhlapuvusta,  koska se oli täydellisen sininen ja kauniin mallinen. Myös haltiakummin mekko oli ihanan röyhelöinen ja sopi rooliin. Pidin elokuvasta paljon ja se oli hyvin tehty eikä pilannut alkuperäistä versiota.